KUKKASET KEDOLLA JA LINNUT TAIVAAN ALLA
by Zacharias Topelius · from Lukemisia lapsille 1
Adapted Version
Once upon a time, there was a group. Daddy worked hard each day. Mommy helped too. But they did not have much money. At times they forgot to trust God.
Then things got harder. There was not enough food. Daddy was very worried. "What will we eat?" he asked. Mommy felt very tired and sad. "What will we do?" she said. They forgot that God helps us.
But they had Elsa. Elsa was always happy. She loved to help all. She was a child of God.
Elsa helped at home each day. She cleaned the rooms. She cooked the food. She helped her little sisters. She helped her tired Mommy. "I will help you, Mommy," she said. She helped her Daddy too. "I will help you, Daddy," she said. Elsa did all things with a smile. She sang like her Little Birds.
One day, Daddy was very sad. He looked at the Pretty Flowers. He looked at the Little Birds. "Elsa, we must sell them," he said. "We need the money."
Elsa began to cry. She did not cry very often. "Please, Daddy," she said softly. "They tell me about God's love. They tell me a story." Daddy was very surprised. Elsa never cried before.
They went to see Mommy. "Why does Elsa cry?" asked Mommy. "I said to sell the birds," said Daddy. Mommy said, "She works so hard. Let her keep them." "Why do you cry?" asked Daddy. "They teach me," said Elsa. "The Little Birds do not worry. God feeds them. The Pretty Flowers do not worry. God makes them pretty. God says: trust me first. I will help you." Mommy and Daddy listened. They thought of God's words now. "Do not worry," Elsa read. "God helps the birds. God helps the flowers. God will help you too."
Mommy's eyes were warm with tears. Daddy's heart felt full. They knew now. They forgot to trust God. They tried to do all things alone. But God wanted to help them. Mommy said, "God wants all of us. We must trust God always." And they were happy. They trusted God with all things. Like the birds and flowers.
Original Story
KUKKASET KEDOLLA JA LINNUT TAIVAAN ALLA.
Eikös ole ihmeellistä, että keskellä talvea ajatellaan kevättä, että juuri vuoden pimeimpänä aikana niin kernaasti muistellaan yötöntä päivää? Niin rakkaani, mikäpä olisikaan ihmeellisempää kuin että keskellä maailman murheita voidaan ajatella iloa Jumalassa.
Nyt joulunaikana ovat laululintuset kaukana Afrikan palmulehdoissa, ja kedon kukkaset ovat hautautuneina valkean lumivaipan alle. Ei kukaan niitä näe, pimeys peittää ne, pakkanen puree niitä, harakka hyppiä teputtelee kevein askelin niiden lumisella haudalla. Harakka ei tiedä, että hangen alla on jotakin, jossa kerran oli eloa ja riemua, mutta joka nyt on kadonnut. Me tiedämme sen, ja sentähden me nyt ajattelemme ja muistelemme sitä, joka on ollut ja kadonnut, vaan joka on taaskin kerran tuleva. Juuri nyt pimeänä, kylmänä ja kolkkona aikana, jolloin kaikki näyttää niin toivottomasti kuolleelta, mutta jolloin kaikki kuitenkin elää ja toivoo, nyt tahdomme me ajatella ylösnousemisen päivää. Onkos ihme jos kiitetään Jumalaa kauniina keväänä, jolloin maa, taivas ja meri ylistävät hänen kirkkauttansa? Paljon suurempi kiitos ja sydämellisempi ylistys on uskoa ja palvella kuihtumuksen, yön ja kuoleman keskellä.
Minä tunsin muutaman köyhän kodin. Oli eräs vahtimestari, joka asui vaimoinensa ja monine lapsinensa erään kruunun suuren huoneuston maakerroksessa, jota huoneustoa hänen tuli lämmittää, pitää puhtaana ja hoitaa. Tämä asunto oli matala, mutta päivän puolella oli akkuna, josta virtasi valoa huoneesen. Akkunalla oli häkissä kanaarilintuja ja häkin vieressä muutamia kukka-astioita, varta vasten niin asettuina, että ne saivat kaiken sen valon, joka lyhyenä Joulukuun päivänä oli tarjona. Muutamassa astiassa oli kieloja, joita harvemmin kukka-astioissa kasvatetaan, sillä ne vaativat paljon puuhaa ja vaivaa menestyäksensä sisällä. Mutta mitäpä ei rakkaus saisi aikaan.
Vahtimestari ja hänen vaimonsa olivat, niinkuin ihmiset enimmäkseen, tavallansa nuhteetonta väkeä, tavallansa Jumalaa pelkääväisiä, sunnuntai-kristityitä, jotka otaksuivat, että kun he uhraavat pari kolme tuntia viikossa kirkonkäymiseen ja muutamia minuuttia aamu- ja iltarukouksiin, niin pitäisi Jumalan olla heihin tyytyväinen. Jumalalle kuului seitsemäs osa ja tämän elämän huolille kuusi seitsemättä osaa. Jonkun aikaa oli tultu kaikinpuolin hyvin toimeen, mutta kun lasten luku lisääntyi ja heidän kouluttamisensa alkoi maksaa, tuli jokapäiväinen leipä vähitellen yhä niukemmaksi. ”Mitä me nyt syömme ja mitä me juomme?” kysyi mies. ”Niin, ja millä me itsemme verholtamme?” kysyi vaimo. Mies hankki sivutoimia, ja vaimo sivuansiota; molemmat riehuivat ja raastoivat voimiensa mukaan, mutta yhtä kaikki eivät tulot tahtoneet menoille riittää. Viimein sairastui vaimo, ja silloin tuli huolia ja murheita sekä ovista että ikkunoista. Napinaa alkoi kuulua, niinkuin tavallisesti aina tapahtuu, kun oma voima ja oma nero ovat näyttäytyneet riittämättömiksi. Pitihän Jumalan olla heihin tyytyväinen: mintähden hän salli heidän kärsiä nälkää?
Onneksi oli heillä Elsa.
Hän oli vanhin tytär ja 14 vuotias; häneen eivät pystyneet nälkä eikä huolet; askareiden toimittaminen oli hänestä yhtä helppoa kuin leikkiminen. Hän ennätti kaikkeen, ja kaikki kävi reippaasti, niin että helisi vaan. Iloinen lapsuuden kevät vaikutti tähän suuresti, mutta kun muutamat lapset jo silloinkin saattavat väsyä, niin ei ollut muuta selitystä hänen iloisuuteensa ja väsymättömyyteensä kuin se, minkä äiti oli mielessään otaksunut, että tyttö oli Jumalan lapsi kehdosta saakka.
Ja onhan sellaisiakin lapsia olemassa. Syntiä on heissä, niinkuin kaikissa muissakin; sillä kukaan ei ole niin lumivalkoinen Jumalan edessä, ettei hän näkisi heissä jotakin saastapilkkua, josta synti ja lankeemus saattaa kehittyä. Mutta nämä lapset ovat saaneet hienomman aistin, niin että he näkevät enkelin, jonka Jumala on asettanut vartioimaan kutakin lasta, ja kuulevat sen kuiskaukset. Näin tulee lapsen ja vartijan välille tuttavallisempi suhde, joka vaikuttaa, että lapsi kuulee enkelin äänettömän vastalauseen jokaista syntistä ajatusta ja jokaista pahaa aikomusta vastaan. Ja näin kiinnittyy näiden lasten sydän aikaisin Jumalan valtakuntaan. Kun sitte Vapahtaja tulee heidän tykönsä, ei hänen tarvitse sanoa mikä nimi hänellä on katkismuksessa. He vastaavat nöyrästi: ”niin, tule, Herra Jesus, me tunnemme sinut, me olemme sinun omiasi.”
Isä sanoi tyttärellensä tuon tuostakin:
”Elsa, sinun täytyy lopettaa koulunkäyntisi; meillä ei ole enää varoja pitää sinua siellä.”
”Aivan niin, isäni. Saanenhan kumminkin sitte lukea kotona.
”Elsa, meidän täytyy eroittaa palvelustyttö luotamme ja tyytyä ainoastaan lapsentyttöön. Sinun tulee nyt tehdä kaikki talouden toimet.”
”Kyllä, isäni. Minä tahdon koettaa parastani.”
”Elsa, nyt täytyy meidän eroittaa lapsentyttömmekin. Sinun tulee tästä lähtein hoidella pieniä siskojasi.”
”Oikein, isäni; sen tahdon mielelläni tehdä.”
”Elsa, äiti on sairas. Sinun tulee hoidella häntäkin.”
”Niin, isäni, miks’en hoitelisi omaa äitiäni?”
”Elsa, minä en jaksa enää toimittaa virkaani, vilutauti vaivaa minua. Nyt täytyy sinun hoitaa minun tehtäviäni suuressa huoneustossa.”
”Mielelläni isäni; ja sinua myöskin tahdon hoidella.”
”Elsa, meidän täytyy olla säästäväiset! Mitä sinä teet noilla piipittävillä linnuilla ja noilla hyödyttömillä kukilla, jotka ovat akkunalla?”
Elsa vaikeni.
”Myy ne! Sinä kenties saat 10 tai 15 penniä kustakin kukasta ja 2 markkaa linnuista. Me tarvitsemme joka pennin.”
Elsa pullahti itkemään. – ”Tosin, jos niin tahdot, isäni. Mutta salli minun pitää ne!”
Isä katsoi häneen ihmetellen. Elsa itki tavallisesti sangen harvoin; hän oli aina kaikissa toimissaan ja kaikissa vastoinkäymisissään iloinen kuin lintunen. – ”Meidän tulee kysyä äidin mielipidettä.”
He menivät äidin luo. – ”Sanoppa äiti, eikö Elsamme ole kuitenkin oivallinen tyttönen? Hän on huoneuston vahtimestari ja vielä enemmänkin. Hän kerkii kaikkeen, tekee kaikki säännöllisesti ja on aina tyytyväinen, aina nöyrä ja aina iloinen. Mutta katso, nyt itkee hän, kun minä sanoin, että hänen täytyy myydä hyödyttömät lintunsa ja kukkasensa.”
Äiti vastasi: ”lapsi raataa kuin orja kaiket päivät; tuleehan meidän suoda hänelle hiukan iloakin.”
”Senkö tähden sinä itket?” kysyi isä.
”En, nyyhkytti tyttö vastaukseksi. Minulla ei ole koskaan aikaa käydä kirkossa.”
”Mitä yhteyttä kirkolla on lintusten ja kukkasten kanssa?”
”Ne saarnaavat minulle Matheuksen evankeliumin 6:sta luvusta.”
Isä ja äiti katselivat ihmetellen toisiinsa. Mitähän siinä Matheuksen evankeliumin kuudennessa luvussa sanottaneenkaan. He olivat kenties kuulleet siitä, mutta jo aikoja sitte unhottaneet sen. Lapsi, joka ehti kaikkeen, oli kerinnyt lukea tämänkin.
”Lue minulle se 6:des luku!” sanoi äiti, joka tunsi itsensä ihmeen liikutetuksi.
Elsa luki, alkaen 25 värsystä luvun loppuun saakka: ”Älkää murhehtiko teidän henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä teidän ruumiinne tähden, millä te teitänne verhotatte ... katsokaa taivaan lintuja ... katsokaa kukkasia kedolla... Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki nämä teille annetaan...”
”Mutta mistä ihmeestä sinä olet löytänyt tuon paikan?” kysyi isä. ”Sehän on aivan kuin meille kirjoitettu.”
”En tiedä, vastasi tyttö. Se avautui itsestänsä.”
”Ei, sanoi äiti, se ei avautunut itsestänsä, sinun enkelisi on kääntänyt lehtiä pyhässä kirjassa. Katso, kuinka kauvan me olemme puuhanneet, uurastaneet ja kyyneleitä vuodattaneet tämän elämän huolien tähden, ja kaikki työ, kaikki viisaus on ollut turhaa! Nyt tulee lapsi kukkasineen ja lintuineen ja kääntää meidän viisautemme hulluudeksi. Isä, isä, Jumalalla on ollut liian pieni osa meissä, hän tahtoo saada meidät kokonansa, hänen tulee saada kaikki!”
Story DNA
Moral
True peace and provision come from trusting in God's kingdom first, rather than solely relying on one's own efforts and worrying about worldly needs.
Plot Summary
A poor caretaker's family faces increasing hardship and despair, despite their efforts and superficial faith. Their eldest daughter, Elsa, remains tirelessly cheerful, taking on all household duties. When her father suggests selling her beloved canaries and flowers for money, Elsa cries, revealing that these simple things preach to her from Matthew 6. She reads the scripture to her parents, reminding them not to worry about worldly needs but to seek God's kingdom first, leading her parents to a profound realization about their lack of complete trust in God.
Themes
Emotional Arc
worry to peace | despair to faith
Writing Style
Narrative Elements
Cultural Context
Zacharias Topelius was a prominent Finnish author known for his children's stories and historical novels, often imbued with moral and Christian themes, reflecting the values of 19th-century Finland.
Plot Beats (9)
- The narrator introduces the theme of finding joy and hope in God amidst winter's darkness and life's sorrows, comparing it to remembering spring in winter.
- A poor caretaker, his wife, and many children live in a small apartment, struggling to make ends meet despite their efforts and superficial faith.
- As the family grows and expenses increase, their daily bread becomes scarce, leading to worry, sickness (the wife), and complaints against God.
- Elsa, the 14-year-old eldest daughter, is introduced as a perpetually cheerful and tireless child, believed by her mother to be a child of God.
- Elsa progressively takes on more responsibilities: leaving school, doing all housework, caring for her younger siblings, nursing her sick mother, and eventually performing her father's duties.
- The father, desperate, suggests selling Elsa's cherished canaries and flowers, which are her only source of joy.
- Elsa, for the first time, cries, explaining that the birds and flowers preach to her from Matthew 6.
- The parents, having forgotten the scripture, ask Elsa to read the passage about not worrying about food or clothing, but observing the birds and flowers, and seeking God's kingdom first.
- The parents are deeply moved and realize their mistake in only giving God a small part of their lives, concluding that God desires their complete trust and devotion.
Characters
Elsa
A slender girl, likely of average height for her age, with a light and energetic build. Her constant activity and cheerful disposition suggest a healthy, unburdened appearance despite her family's struggles.
Attire: Simple, practical clothing typical of a working-class Finnish girl in the 19th century. Likely wears a plain linen or wool dress, possibly with an apron, in muted colors like grey, brown, or blue, chosen for durability and ease of movement rather than fashion.
Wants: To serve God and her family, finding joy and purpose in her duties and in the natural world around her.
Flaw: Her deep emotional attachment to her birds and flowers, which represent her spiritual connection and source of comfort, makes her vulnerable to their potential loss.
Elsa remains steadfast in her faith and character throughout the story, serving as a catalyst for her parents' spiritual awakening rather than undergoing a personal transformation herself. She teaches them the true meaning of faith and trust in God.
Joyful, tireless, obedient, humble, and deeply spiritual. She finds happiness in simple things and is always willing to take on more responsibilities without complaint.
The Caretaker
A man worn down by hard work and worry. His build might be stooped or tired from his duties, and his face likely shows the strain of providing for a large family. Later, he becomes afflicted with a fever.
Attire: Practical, sturdy clothing suitable for a caretaker in a large building during the 19th century. Likely wears a dark wool coat or jacket over a simple shirt, with durable trousers and work boots. His clothes would be functional rather than fashionable, possibly showing signs of wear.
Wants: To secure the well-being and sustenance of his large family, primarily through his own labor and conventional means.
Flaw: His reliance on his own strength and wisdom, leading to despair and complaints when faced with overwhelming hardship. He initially lacks deep spiritual understanding.
He transforms from a man consumed by worldly worries and self-reliance to one who recognizes the importance of complete faith in God, guided by his daughter Elsa's example.
Initially pragmatic, worried, and somewhat conventional in his faith. He is driven by the need to provide for his family but becomes increasingly desperate and complaining when his efforts fail.
The Wife
A woman who, like her husband, shows the physical toll of poverty and child-rearing. She becomes ill, suggesting a frail or weakened constitution.
Attire: Simple, functional clothing of a Finnish housewife in the 19th century. Likely wears a long, plain linen or cotton dress, possibly with a shawl or apron, in muted, durable colors. Her clothes would be modest and worn from daily use.
Wants: To ensure her family's survival and well-being, and to find comfort amidst their struggles.
Flaw: Her vulnerability to illness and her tendency to despair when her own efforts are insufficient. She, like her husband, initially lacks deep spiritual understanding.
She undergoes a spiritual awakening, realizing the inadequacy of their previous faith and embracing a deeper, more complete trust in God, inspired by Elsa's reading of the scripture.
Initially shares her husband's pragmatic and somewhat superficial faith, worrying about material needs. She is hardworking but becomes despondent and complaining when illness strikes. She is more emotionally open than her husband, especially towards Elsa.
Canary Birds
Small, vibrant yellow birds, known for their cheerful singing. They are kept in a cage on the windowsill.
Attire: Natural yellow feathers.
Wants: To sing and exist, bringing simple beauty and sound to their surroundings.
Flaw: Dependent on their human caretakers for survival, confined to a cage.
They remain constant, their presence and songs serving as a silent sermon that helps transform Elsa's parents.
Cheerful, lively, and innocent. They symbolize joy, hope, and God's provision, singing despite the winter outside.
Lily-of-the-Valley Flowers
Delicate plants with broad, green leaves and small, bell-shaped white flowers that hang in a row along a slender stem. They are grown in pots on the windowsill.
Attire: Natural green leaves and white blossoms.
Wants: To grow and bloom, bringing beauty and a reminder of spring.
Flaw: Highly dependent on careful cultivation and light, vulnerable to neglect.
They remain constant, their presence and delicate beauty serving as a silent sermon that helps transform Elsa's parents.
Fragile yet resilient, requiring much care to thrive indoors during winter. They symbolize beauty, hope, and God's care, blooming against the odds.
Locations
The Poor Watchman's Apartment
A low-ceilinged apartment on the ground floor of a large crown building, kept warm and clean by the watchman. It features a window facing the sun, through which light streams into the room, especially during the short December days.
Mood: Initially burdened by worry and scarcity, later transformed by hope and faith. A place of humble struggle and quiet resilience.
This is the primary setting where the family struggles with poverty, Elsa takes on increasing responsibilities, and ultimately, where the family finds spiritual solace and renewed faith through Elsa's example.
Winter Field under Snow
A vast, open field completely covered by a white blanket of snow. The ground is frozen, and the flowers that once bloomed are now buried and hidden beneath the frost.
Mood: Desolate, cold, silent, yet holding a hidden promise of future life. A stark contrast to the warmth of spring.
This setting is used metaphorically to represent the 'dead' period of winter and human suffering, contrasting with the unseen life and hope beneath the surface, symbolizing resurrection and faith.
African Palm Groves
Distant, warm palm groves in Africa, where songbirds migrate during the European winter.
Mood: Exotic, distant, warm, a place of refuge and vibrant life, contrasting with the harsh Finnish winter.
Mentioned as a contrast to the cold Finnish winter, highlighting the cyclical nature of seasons and the global reach of life, even when unseen in one's immediate environment.