Toinen Tapaus
by Zacharias Topelius · from Lukemisia lapsille 2
Adapted Version
By the big mill, three children played. Fride, Frode, and little Liisa.
Fride sat by the mill. He made a small boat. He wanted a better wood piece. Liisa played near him. She had a toy boat. She let it sail in the water. She watched it float away.
Fride saw Papa Matti's axe. It was big and sharp. A Naughty Whisper came. "Take the axe," it said. Fride's Angel felt sad. Fride knew it was wrong. He put the axe back. He felt happy then.
Frode came to the mill. He saw a bird's nest. He did not hurt the baby birds. He was a good boy. Liisa's boat floated away. It went into the water slide. Frode jumped on the slide. He wanted to get the boat.
A Naughty Whisper made Frode fall. He fell into the water. "Oh no!" cried Liisa. "Help Frode!" she prayed. The Big Angel came fast. It pulled Frode from the water. Frode climbed out. "Who helped me?" he asked.
"It was God's angel," Liisa said. "I know it." Frode thought about this. He thought of the baby birds. Did an angel help him then? He felt a good, warm feeling.
Papa Matti came home. He carried a big bag. He was a little tired. He had yummy cookies. He had a shiny mirror. He put them down. He had a big secret. One boy was very special.
Liisa saw the cookies. They looked so good. A Naughty Whisper came. "Take one cookie," it said. Liisa's Angel felt sad. Liisa knew it was wrong. She did not take a cookie. She felt good inside.
Liisa looked in the mirror. A Naughty Whisper came. "You are so pretty," it said. "Think only of yourself." Liisa's Angel felt sad. Liisa felt bad too. She wanted to be kind. She put the mirror down.
Mama Maija came outside. She loved her children much. They were sometimes very loud. Papa Matti gave her the mirror. She looked at her face. She smiled a big smile.
Old Kaisa came to the mill. She had big news. "The king wants his son," she said. "His prince was lost long ago. Now the king looks for him. He is very angry. He is also very happy."
Old Kaisa asked many things. "How old are your boys?" she asked. Papa Matti felt worried. Mama Maija felt worried. Old Kaisa talked and talked.
Mama Maija was very scared. She loved her boys so much. She wanted them to be safe. She had a good idea. "We will hide them," she said. "We will put them in big bags."
Papa Matti asked the boys. "Who wants to be a prince?" he asked. The boys did not answer. "Who wants mill work?" he asked. "Me!" said both boys. They were good boys.
Mama Maija and Papa Matti acted fast. They put the boys in big bags. They gave them sweet cookies. They carried the bags. They went to the forest.
The Marshal came to the mill. He wore a fancy uniform. He looked around carefully. "Where is the lost prince?" he asked. Papa Matti held his bag. Mama Maija held her bag.
Papa Matti was very clever. "No prince is here," he said. "Only a pig is here." Mama Maija smiled. They walked away quickly. Their children were safe inside.
Matti and Maija kept children safe. They were a happy family, full of love.
Original Story
Toinen tapaus.
Kaksitoista vuotta on kulunut ensimmäisestä tapauksesta. Vihreä kenttä Mylly Matin myllyn edessä. Osa ränniä näkyy ja veden pauhua kuuluu. (Fride istuu, vuoleksien venettä. Liisa on sitonut rihman toiseen pikku veneesen ja kumartuen katselee rännin laidan ylitse sen uiskentelemista. Friden takana seisoo valkoinen enkeli ja katselee hänen työtänsä. Liisan takana seisoo toinen pikku enkeli ja pitää häntä hiljaa hameesta hänen kumartuessaan rännin laidan yli Pitää muistaa, että enkelit ovat näkymättömät, eivätkä leikkivät lapset tiedä niitä olevankaan tässä läsnä.)
Liisa (laulaa).
Sävel: ”Sua tervehdin, rauhasa lippu.”
Mä puoloja vien ulos Hulliin
Ja vaihdan ne sokuripulliin,
Niit’ annan mä lapselleni,
Mi myllyssä makajavi.
Fride (laulaa).
Mä luotia, ruutia otan
Nyt laivaan ja koht’ alan sodan,
Mä lyön sudet nälkähiset,
Murjaanit ja turkkilaiset.
Fride ja Liisa.
Ja mylly se jauhaa ja jauhaa,
Ja koski se pauhaa ja pauhaa,
Ja hauskapa rannalla sen
On leikkiä lapsosien.
Fride. Ei, tästä minun frekatistani ei tule hyvää koskaan ennen, kuin saan paremman laudan. Jospa uskaltaisin lainata isän kirvestä, joka on tuossa myllyn seinää vasten.
Friden enkeli. Älä koske kirveesen. Isä on kieltänyt.
Fride (itsekseen). Paras on, että annan kirveen olla paikoillaan, koska isä on kieltänyt.
Musta henki (kurkistaa). Ota sinä vain kirves. Isäsi on poissa, eikä kukaan sitä näe.
Fride (itsekseen). Saatanhan ottaa kirveen vähäksi ajaksi vain, eihän isä sitä tiedä.
(Hän menee ottamaan kirvestä. Hänen enkelinsä itkee.)
Fride (palaa kirves kädessä). Kas niin, nyt siitä tuleekin oiva frekatti! (Alkaa veistellä, mutta katuu kohta.) Ei... tämä on pahoin tehty. Jospa ei kukaan muu näe, niin näkee sen Jumala. Minä vien kirveen pois ja pyydän isältä anteeksi.
(Hän viepi kirveen takaisin. Musta henki katoaa. Friden enkeli tulee iloiseksi.)
(Frode tulee, jousi kädessä ja korpin höyheniä lakissa.)
Frode. Hei pojat ja tytöt. Minä ammuin korpin, minä.
Liisa. Ammuitko sinä korpin?
Frode. Ammuin kyllä, ja ihan oikean korpin. Tuolta koivusta löysin leppälinnun pesän ja siinä oli kolme poikaa. Juuri, kuin yritin ottamaan pesää ja poikia, tuntui minusta, kuin joku olisi ottanut minua kiinni käsivarresta. Ei, ajattelin, miksipä tekisin pahaa pienille linnunpoika paroille? Minä laskeuduin takaisin maahan, ja silloin lensi korppi siihen puuhun väijymään poikasia. Ahah, veitikka! ajattelin minä ja ammuin sitä nuolella siipeen. Ropsis! siinä se makasi maassa – ja tässä on minulla lakissani sen pedon höyheniä. – Mutta, mitä sinä teet siellä, Liisa? (Hän hyppää ylös myllyn rännille.)
Liisa. Katsos, miten kauniisti minun laivani purjehtii. Voi, nyt se menee virran mukaan! (itkee). Ja kaikki sokuripullani, joita juuri olin tuomassa Hullista!
Frode. Odotahan, minä otan sen pois. Ohoh, miten se lentää! Mutta älä itke, Liisa, kyllä minä sen kuitenkin saan kiinni.
(Hän kumartuu alas. Musta henki nousee hänen taaksensa, sysää hänet veteen ja katoaa samassa.)
Liisa. Voi hyvänen, nyt Frode putosi tuonne ränniin! Fride, tule, Fride! Voi, juokse jo pelastamaan Frodea!
Fride (juoksee sinne). Ota minua kädestä, Frode! Tartu käteeni! – Voi, ei hän saa ... virta vie häntä ja kohta hän joutuu myllyn rattaasen...
Liisa. Frode hukkuu! Frode hukkuu! (Peittää käsillään kasvonsa.) Hyvä, rakas Jumalan enkeli, auta Frodea pois vedestä!
(Suuri, valkoinen enkeli nousee äkisti myllyn rännin takaa, kumartuu ja vetää Froden ylös sekä katoaa sitte heti.)
Frode (kiipeää ylös). Älä itke, Liisa; minähän vain vähän kastuin. Mutta kyllä jo olin mennä; jo kuului suuri vesiratas pauhaavan ja kolisevan ihan pääni vieressä. Sinäkö se autoit minut ylös, Fride? Kiitoksia sulle siitä.
Fride. En se minä ollut.
Frode. No sitte se olit sinä, Liisa. Kiitoksia. Ja tässä on sinun Hullista tuleva laivasi.
Liisa. Oh, en minä sinua auttanut. Jumalan enkeli se oli, vaikka ei kukaan nähnyt häntä. Minä tunnen aina, milloin enkeli on lähellä.
Frode (miettien). Luuletko niin, Liisa? Niin, saattaapa olla mahdollista. Ehkäpä se sama enkeli piti minun kättäni, kuin yritin ottamaan linnun poikia. – Mutta nyt lähden kuivaamaan vaatteitani.
Fride ja Liisa. Me tulemme myös.
(Lapset menevät ja heidän jäljestään pikku enkelit ääneti ja ilossaan. Mylly Matti tulee, säkki seljässä).
Mylly Matti. Huh – luulenpa, että selkä alkaa jo vanheta. Tokkohan vielä osaan laulaa säkki seljässä? (Laulaa.)
Mä olen Mylly Matti, mä
Yöt päivät hyörin myllyssä...
Ei, ei se enää käy. Heittää säkin pois. Samapa se onkin. Minulla on nyt kaksi reipasta poikaa, jotka kohta kelpaavat myllyrengeiksi. Kaksitoista vuotta siitä nyt on, kuin minä sain ne huimapäät, ja kaksi vuotta sen jälkeen syntyi pieni, tottelevainen Liisamme. Jumala siunatkoon lapsia. Niukalti on kyllä välistä ollut ruokaa eikä pojilla ole aina ollut hyvät päivät; mutta siinähän tuo menee. Mylly pyöriä surisee tasaista tahtiansa ja jauhaa leipää myllärillekin. Tänään minulla on vähä makeisia lapsille (ottaa kaulastaan nipun venäläisiä vesirinkilöitä), ja sitte toin peilin muorille, koska hänen myssynsä välistä on vähän viistossa. (Ottaa taskustaan peilin ja panee sen rinkiläin viereen säkille.) Mitähän pojat nyt puuhaillevat. Niin, niin, jospa nyt tietäisi, kumpi heistä on prinssi! Mutta emme me, ei muori enkä minä, uskalla hiiskahtaa sanaakaan koko asiasta niin kauan, kuin kuningas Pakkanen on niin hirveän suutuksissaan. Hirtetään ... seivästetään ... teloitetaan! Niin, sepä olisi somaa. Ei tottahan nyt Mylly Matti ei olekaan niin tyhmä, että lörpöttelee päänsä poikki. (Menee laulaa hyräillen pois.)
Liisa (tulee). Minä luulin kuulleeni isän äänen. (Huomaa säkin.) Kas, mitä se isä on tuonut kylästä! Ai, koko nipun rinkelejä! Ja miten hyviltä ne näyttävät!
Musta henki (kurkistaa). Liisa, ota yksi rinkilä; niitähän on niin monta. Ei sitä kukaan tiedä.
Liisa (punnitsee rinkilänippua kädessään). Jospa maistaisin vähäsen vain, edes yhden pienimmän?
Liisan enkeli (kuiskaa takana). Liisa, Liisa, varo, varo, se on syntiä!
Liisa (panee pois rinkilät). Kuulehan, enkeli sanoo, että se on syntiä. Hyi, miten tyhmä voin ollakin! En koske, vaikka olisivat paljasta sokuria. (Ottaa peilin käteensä.) Mutta mikähän tämä on? Ai ihmettä, katsos, miten sievä se nyt on! Ja tästä minä näen itseni lasista!
Musta henki. Katso, Liisa, miten olet kaunis! Sinulla on niin suloiset, pienet sinisilmät, ja sinun ruskea tukkasi on niin somasti kammattu, ja, kuin naurat, tulee sinulle kaksi pientä kuoppaa poskiin. Pieni, punainen kaulahuivi sinulla pitäisi olla ja kultarenkaat korvissa, niin sinä olisit suloinen kuin prinsessa. Katsele nyt hyvin tarkkaan, miten kaunis olet, ja koeta panna pääsi vähän kallelleen. Ei kukaan pikku tyttö ole niin kaunis kuin sinä.
Liisa (kallistaa päätänsä ja sovittelee kasvojansa peilin edessä). Kas niin, noin sen pitää olla.
(Liisan enkeli itkee)
Liisa (kuuntelee ja katselee hämillään ympärillensä). Kuka se itkee?... Voi ... nyt minä taas olen ajatellut jotakin pahaa! (Katsoo uudestaan peiliin.) Oh, hyi, hyi, miten olen ruma! (Panee peilin säkille ja juoksee pois. Musta henki katoaa.)
Liisan enkeli. Niin, nyt olitkin ruma, Liisa, sillä sinulla oli turhamainen ja ylpeilevä sydän. Mutta kuin olet nöyrä ja kaino etkä ollenkaan ajattele itseäsi, silloin olet kaunis Jumalan ja ihmisten edessä. (Menee Liisan jäljestä.)
(Maija ja Mylly Matti tulevat.)
Maija. No niitä poikia, huolta ja puuhaa niistä on aamusta iltaan. Nyt on Frode pudonnut ränniin ja hänellä oli ihan uudet housut jalassa.
Matti. Älä nyt toru, Maija; ole kiltti, enkelini, niin saat jotakin oikein hyvää. (Kätkee peilin.) Arvaapas, mitä minulla on seljän takana?
Maija. Kyllä arvaan, ymmärryksesi se sinulla on seljän takana, ukkoseni. Etkö käsitä, että pojat viimein tuottavat meille niin paljon harmia, että tulemme harmaapäiksi? Minkä tähden et lähetä kuninkaan poikaa takaisin isänsä luo?
Matti. Älähän nyt! Ei minulla ole niin kiirettä tulla paistetuksi halstarilla. Älä toru, Maijaseni. Et sinä kuitenkaan tahtoisi kadottaa poikia.
Maija. Tahdonpa niinkin, sanon minä. Minä jo olen niin kyllästynyt pesemään heidän paitojansa ja paikkailemaan heidän mekkojansa ja kampaamaan heidän pitkää tukkaansa ... juuri kuin he sittekään pysyisivät eheinä ja puhtaina yhtään ainoata Herran päivää! Ja sitte he leikkelevät sormiansa ja jauhoavat itsensä myllyssä ja tappelevat kissain ja varisten kanssa! Jospa toki kuningas veisi ne molemmat...
Matti. No mutta; rakas Maija! (Pitää peiliä hänen edessään.) Katsohan vähän, nyt olet ruma! Mutta koeta näyttää iloiselta ja hyvältä! (Maija nauraa.) Kas niin, nyt olet kaunis! – Mutta kuka tuolla astua harppailee niin pitkillä askeleilla? Oh, Kaisa muorihan se on. No, nyt hänellä taas varmaan on joku suuri ja hirveä uutinen...
Kaisa muori (tulee). Hyvää päivää, Maija. Hyvää päivää, Matti. Oletteko kuulleet, mitä on tapahtunut? Suuri uutinen, oikein hirmuinen tapaus...
Matti. Niin, sen kyllä saatoin arvata.
Maija. Päivää, päivää, Kaisa. No, mitä sitte on tapahtunut?
Kaisa. Se on salaisuus, nähkääs, hirveä salaisuus; en tiedä, uskallanko puhuakaan sitä teille.
Maija. Tottahan, Kaisa, kerro toki, mikä se on.
Matti. Kerro pois, kerro vain, muutenhan ihan halkeat.
Kaisa. Häpeä vähän, mylläri, osaan minä olla vaiti ja osaan puhuakin, miten milloinkin johtuu mieleeni. Voinko minä sille mitään, että Mustalais Daara on hirtetty tänä aamuna.
Maija ja Matti. Mitä sinä sanot?
Kaisa (tietävästi). Ihan niin se juuri on. Hän oli varastanut paistetun kanan kuninkaan omasta kyökistä ja hänet saatiin samassa kiinni. Mutta ei siinä vielä kyllä.
Matti. Ei, sen kyllä uskon.
Kaisa. Hän oli kai varastanut enemmänkin.
Maija. Minua oikein värisyttää. Mitenkä se sitte oli?
Kaisa. Hän ennen, kuin hänet hirtettiin, tunnusti, että se oli juuri hän, joka kaksitoista vuotta sitte varasti pikku prinssin, muistattehan...
(Matti ja Maija hämmästyen katsovat silmäkkäin.)
Kaisa (jatkaa). Ja että hän vei prinssin kenties mihin kurjuuden paikkaan, kerjäläisten, ryövärien, roistojen ja konnien joukkoon.
Matti (suuttuen). Hävetköön se vanha noita ja varas.
Maija (levottomasti). Ehkä hän ei enää muistanut, mihin vei hänet. Eikö tuo liene vienyt häntä hyvinkin etäälle?
Kaisa. No kerrassaan Hiitolaan. Mutta nyt sanotaan kuninkaan ja prinssin ja marski Dagobertin ratsastaneen etsimään prinssiä. Kyllä siitä tulee kaunis elämä. Kuningas kuuluu olevan kasvoiltaan ihan nelikulmainen suuttumuksesta ja ilosta yht’ aikaa. Mitähän se saa, joka on pitänyt prinssiä luonaan piilossa. Mitä sinä luulet hänen saavan, Matti?
Matti. Mitäkö minä luulen? Niin – niin no – – minä luulen, että sinä olet lörpöttelyä, Kaisa muori.
Kaisa. Lörppö ja lörppö, sinä lörpöttelet, mylläri, yöt päivät, mutta minä en luiskahda niin sanaakaan. Sinun kurkkusi tulvii kuin jyviä laarista, mutta kas, minä osaan pitää salassa, mitä kuulen, ja ennen saat vaikka kastaa minua seitsemän kertaa myllyn ränniin kuin tietää kaikki, mitä minä tiedän. Kuulepas, kuinka vanhat sinun poikasi oikeastaan ovat tähän aikaan?
Matti. Minunko poikani? Oh, eivät ne ole vanhat ollenkaan.
Kaisa. Mitä sinä sanot?
Matti. Minä tarkoitan, että ne ovat ihan pienet ... pikku lapsia vain.
Kaisa. Mutta minä muistelen, että se oli juuri siihen aikaan...
Maija (katsoo ulos tietä pitkin.) Kas, miten lukkarin muorilla on tänään kiire kylään. Hän varmaankin tahtoo ensinnä ehtiä kertoa suuret uutiset.
Kaisa. On merkillistä, miten muutamilla ihmisillä on suuri halu lörpötellä kaikkea, mitä kuulevat. Ei, pitää osata olla vaiti kuin lankakerä, se on minun tapani ja, jos minulla nyt ei olisi niin välttämätöntä asiaa kylään saamaan vähän punaista kudetta kankaaseni, niin saisi lukkarin muori kyllä lörpötellä tuvan täydeltä. Hyvästi nyt, hyvät ihmiset. (Murisee mennessään.) Niin, miten ihmiset kehtaavatkaan yhä juoksennella lörpöttelemässä kylissä.
Maija. Kas niin, Matti, nyt on aika täperällä. Pojat täytyy heti lähettää metsään, että kuningas ei saa niitä nähdä.
Matti. Mutta sydänkäpyseni, etkö sinä äsken tahtonut päästä niistä molemmista; niin minusta tuntui.
Maija. Sinusta tuntuu ja tuntuu. Minäkö tahtoisin kadottaa rakkaimmat lapseni!
Matti. Mutta, rakas Maija, niistä on sinulle niin paljo vaivaa ... paikata heidän mekkojaan ja kammata heidän tukkaansa ... ja sitte he putoilevat uusine housuineen myllyn ränniin.
Maija. Älä siinä lörpöttele! Tiedäpäs, Matti, minulle johtuu jotakin mieleen. On paras, että pistämme heidät säkkiin ja kannamme kumpikin yhden metsään, että kukaan ei heitä näe.
Matti. Oho – luuletko niin? Mutta tuossahan ne tulevat. (Fride ja Frode tulevat.) Reippaita, pulskia poikia molemmat.
Maija (syleilee poikia). Minun kelpo poikani, hyvät ja pulskat poikani! Minun iloni molemmat! Putoilkaa vain veteen joka päivä! Jauhotkaa itsenne myllyssä! Astukaa saappaanne vääriksi, miten vain haluttaa! En minä koskaan enää toru teitä.
Matti (pitää peiliä Maijan edessä). Katsohan vähäsen, nyt olet taas kaunis! – Mutta maltahan, nyt minä vähän koettelen poikia. Sanokaas, kumpaako teistä haluttaa päästä prinssiksi? (Pojat ovat vaiti ja katsovat kummastellen.) Vai niin. Eikö kumpikaan vastaa? No, kumpi haluaa ruveta myllyrengiksi?
Molemmat pojat. Minä.
Matti. Katsos vain. Mylläri niistä tulee molemmista, ikään kuin kaikki täällä maailmassa kelpaisivat hoitamaan myllyä!
Maija. Kas niin, pojat, tulkaa nyt myllyyn, niin saatte tehdä ihmeellisen matkan.
Matti. Ja evääksi saatte kokonaisen rinkilänipun.
(Kaikki menevät myllyyn. Marski Dagobert tulee ja katselee tarkkaan ympäristöä.)
Dagobert. Tässä on mylly. Ja tämä on varmaankin juuri se, josta Mustalais Daara puhui. Mikä ihmeellinen kohtalo, jos täältä löytäisimme kadonneen prinssimme! Ja vanha kuningas parka, mikä ilo hänelle vanhoilla päivillä! Minä odotan hetkisen, kohta hän kyllä ehtiikin tänne. Kuulehan ... tuolta tulee joku myllystä.
(Mylly Matti ja Maija tulevat, kumpikin kantaen seljässään raskasta säkkiä.)
Matti. Onpa se raskas kantaa kuin turkkilainen.
Maija. Minun taakkani on kevyt. Minähän kannan omaa lastani.
Dagobert. Hyvää päivää, hyvät ihmiset. Tiedättekö sanoa, asuvatko Mylly Matti ja hänen vaimonsa Maija täällä myllyssä.
Matti. Kyllä, mutta he eivät ole nyt kotona, he ovat viemässä kuormia metsään.
Dagobert. Vai niin. Onpa se raskas säkki, jota sinä kannat, isä hyvä. Mitähän siinä lienee.
Matti. Porsas, rakas herra. Ettekö näe, miten se potkii säkissä? Ettekö tahtoisi avuksi kantaa sitä vähän matkaa?
Dagobert. En toki. Kuulepas, se Mylly Matti taitaa olla vähän niin kuin tyhmä, sanovat ihmiset.
Matti. Ohoh, sanovatko ihmiset tosiaankin niin? No, sittepä minäkin sanon teille jotakin, herra.
Dagobert. No, mitä sitte.
Matti (mennessään). Sitä, että Mylly Matti ei ole niin tyhmä, kuin näyttää. (Matti ja Maija menevät pois säkkeinensä.)
(Toisen tapauksen loppu.)
Story DNA
Moral
Goodness and humility are rewarded, while disobedience and vanity lead to trouble, and true love endures despite hardship.
Plot Summary
Twelve years after a prince was stolen, two adopted boys, Fride and Frode, and their younger sister Liisa, live with Mylly Matti and Maija by a mill. Each child faces moral temptations, guided by unseen angels and a black spirit. Fride resists using a forbidden axe, Frode is saved by an angel from drowning, and Liisa overcomes vanity. When news arrives that the king is searching for his lost prince, Mylly Matti and Maija, knowing one of their sons is the prince, decide to hide them. They successfully deceive the king's marshal, carrying their children away in sacks, prioritizing their safety over revealing the truth.
Themes
Emotional Arc
innocence to wisdom
Writing Style
Narrative Elements
Cultural Context
Part of a larger series ('Stories of a Book') by Topelius, often didactic and reflecting 19th-century Finnish values and Christian morality. The 'first case' refers to a previous story where the prince was stolen.
Plot Beats (16)
- Fride and Liisa play by the mill, Fride wanting a better board for his boat, Liisa sailing a toy boat.
- Fride is tempted by a black spirit to use his father's forbidden axe but is warned by his angel; he takes it but repents and returns it.
- Frode arrives, having shot a raven after deciding not to harm bird chicks, and then jumps onto the mill's flume to retrieve Liisa's lost boat.
- The black spirit pushes Frode into the flume; Liisa prays, and a large white angel saves Frode, who believes it was Fride or Liisa.
- Liisa explains it was God's angel, making Frode ponder if the same angel saved the bird chicks.
- Mylly Matti arrives, lamenting his age and carrying treats and a mirror for his wife, while revealing the secret of his adopted sons, one of whom is a prince.
- Liisa finds the treats and mirror; the black spirit tempts her to steal a ringer, but her angel's warning stops her.
- The black spirit then tempts Liisa with vanity using the mirror, but her angel's sadness makes her see herself as ugly, and she repents.
- Maija and Matti discuss their children; Maija complains about their mischief but Matti distracts her with the mirror, making her laugh.
- Kaisa Muori arrives with news that the Gypsy Daara, before being hanged for theft, confessed to stealing the prince 12 years ago, and the king is now searching.
- Kaisa Muori speculates about the fate of whoever hid the prince, making Matti and Maija nervous, and she questions the age of their sons.
- Maija, hearing the news, instantly shifts from complaining to fiercely protecting her sons, proposing they hide them in sacks in the forest.
- Matti tests the boys, asking who wants to be a prince or a mill hand; both choose mill hand, confirming their humble nature.
- Matti and Maija put the boys in sacks and prepare to take them to the forest, giving them the ringers.
- Marski Dagobert arrives at the mill, searching for the prince, and questions Matti and Maija, who are carrying the sacks.
- Matti and Maija successfully deceive Dagobert, claiming the sacks contain a pig and that they are not home, and leave with their children.
Characters
Liisa
A small, obedient girl, likely slender and of average height for her age. Her movements are generally careful, especially when observing things.
Attire: Simple, practical Finnish peasant clothing for a child, likely a linen or wool dress in muted colors (e.g., cream, light blue, or grey), possibly with a small apron. Her clothes are well-maintained but not fancy.
Wants: To play peacefully and enjoy simple pleasures; to see her loved ones safe.
Flaw: Easily upset and somewhat helpless in dangerous situations, relying on others or divine intervention.
She remains a constant, innocent presence, highlighting the protective nature of the angels and the simple joys of childhood.
Obedient, imaginative, sensitive, and kind-hearted. She is easily distressed by misfortune (like her boat floating away) and quick to pray for help.
Fride
A sturdy Finnish boy, around 12 years old, with the build of someone who spends time outdoors and around a mill. He is active and capable.
Attire: Typical Finnish peasant boy's attire: a simple linen shirt, sturdy trousers (possibly homespun wool), and perhaps a vest. His clothes are practical and show signs of play and work.
Wants: To create and play; to do what is right; to help his brother.
Flaw: Can be tempted to disobey rules for the sake of his projects (e.g., taking the axe).
He demonstrates his moral growth by resisting the Black Spirit's temptation and returning the axe, showing his inherent goodness and the influence of his guardian angel.
Conscientious, imaginative, and initially prone to temptation but quickly remorseful. He has a strong moral compass and is brave when others are in danger.
Frode
A robust and adventurous Finnish boy, around 12 years old, with a strong build from outdoor activities. He is agile and energetic.
Attire: Practical and slightly rugged Finnish peasant boy's clothing, including a linen shirt, sturdy trousers, and a cap adorned with feathers. His clothes might be a bit disheveled from his adventures.
Wants: To explore, hunt, and prove his capabilities; to help his siblings.
Flaw: Impulsiveness and a tendency to take risks (like jumping on the millrace), which can lead to danger.
He experiences a moment of peril and rescue, which makes him reflect on the unseen forces (angels) that may have guided him in the past and saved him now.
Adventurous, brave, and a bit impulsive. He is proud of his accomplishments (like shooting the crow) but also capable of empathy (not harming the birds). He is quick to help others.
Mylly Matti
An elderly Finnish miller, likely stout and strong from years of physical labor, but now feeling the effects of age. He carries sacks with effort.
Attire: Practical, sturdy Finnish miller's clothing: a thick linen or wool shirt, homespun trousers, a leather apron, and possibly a simple cap. His clothes are dusted with flour.
Wants: To provide for his family; to protect the secret of the adopted boys; to ensure his children's safety and future.
Flaw: His age is catching up to him; the immense pressure of keeping the prince's secret makes him cautious and sometimes evasive.
He continues to bear the heavy secret of the prince's identity, showing the enduring burden and loyalty of his character as the threat of discovery looms.
Hardworking, kind-hearted, and secretly burdened by a great secret. He is protective of his family, a bit philosophical, and has a dry sense of humor. He can be cunning when protecting his secret.
Maija
A Finnish miller's wife, likely of sturdy build, reflecting a life of hard work. She is a caring and protective figure.
Attire: Traditional Finnish peasant woman's attire: a long-sleeved linen blouse, a full wool skirt, a patterned apron, and a headscarf (myssy). Her clothes are practical and well-maintained.
Wants: To protect her children (both adopted and biological) from harm and discovery; to maintain her family's well-being.
Flaw: Her anxiety and fear for her children's safety can make her impulsive or overly cautious.
Her character emphasizes the enduring power of maternal love and the lengths a mother will go to protect her children, especially as the threat to their secret becomes imminent.
Deeply loving, protective, and somewhat anxious. She is fiercely devoted to her children, even when they cause trouble, and is quick to defend them. She is also practical and decisive when faced with danger.
Kaisa
An elderly Finnish woman, likely thin and wiry, with a sharp, observant demeanor. She moves with a sense of purpose, despite her age.
Attire: Traditional Finnish peasant woman's clothing, perhaps a bit worn but practical. She wears a dark skirt, a blouse, and a headscarf, possibly with a shawl. She might carry a small basket for her errands.
Wants: To be the first to know and share news; to feel important and knowledgeable within her community.
Flaw: Her inability to keep a secret; her pride in her knowledge makes her inadvertently dangerous.
She serves as the catalyst for revealing the prince's secret, inadvertently putting the miller's family in danger through her love of gossip.
Gossipy, self-important, and enjoys being the bearer of important news. She pretends to be discreet but cannot resist sharing secrets. She is observant and shrewd.
Marski Dagobert
A high-ranking official, likely a marshal, suggesting a strong, authoritative build. He is observant and carries himself with military precision.
Attire: Formal, military-style attire appropriate for a marshal in a historical Finnish or Scandinavian setting. This would include a dark, tailored uniform coat with brass buttons, epaulets, a sash, and possibly a sword at his hip. His boots would be polished.
Wants: To find the lost prince and return him to the king, thereby fulfilling his duty and gaining favor.
Flaw: His rigid adherence to authority and his underestimation of the intelligence of common folk.
He arrives at the mill, unknowingly interacting with the miller who is hiding the prince, setting up the climax of the story.
Authoritative, determined, and suspicious. He is focused on his mission to find the lost prince and is not easily deterred. He is somewhat condescending towards peasants.
Friden enkeli (Fride's Angel)
Invisible to the children, but when made visible, appears as a small, white, ethereal being, radiating purity and light. It is delicate and graceful.
Attire: Flowing, simple white robes that seem to be made of light or fine, ethereal fabric. No specific details, as its form is more spiritual than material.
Wants: To guide Fride towards good, protect him from temptation, and celebrate his righteous choices.
Flaw: Cannot directly intervene physically unless divinely commanded or in extreme circumstances (as with Frode).
Its presence highlights Fride's moral struggle and triumph, demonstrating the constant spiritual guidance available to those who listen to their conscience.
Protective, compassionate, and a guardian of conscience. It experiences emotions in response to Fride's actions, showing its deep care for him.
Musta henki (Black Spirit)
Invisible to the children, but when made visible, appears as a shadowy, dark, and sinister presence. It is fleeting and elusive.
Attire: No specific clothing, as it is a spirit. Its form is dark and shadowy, perhaps with wisps of darkness trailing from it.
Wants: To lead children astray, cause misfortune, and sow discord or harm.
Flaw: Its power is diminished by good deeds, repentance, and the presence of angels; it flees when confronted by goodness.
It attempts to tempt Fride and succeeds in causing Frode's accident, but its influence is ultimately overcome by the children's goodness and divine intervention.
Malicious, deceptive, and tempting. It preys on weaknesses and encourages disobedience and dangerous actions.
Suuri, valkoinen enkeli (Large, White Angel)
A large, powerful, and radiant white angel, appearing suddenly from behind the millrace. It is a figure of immense strength and divine grace.
Attire: Magnificent, flowing white robes that seem to be woven from light itself, perhaps with subtle golden embroidery or details. It might have large, feathered wings, though not explicitly mentioned, implied by its sudden appearance and power.
Wants: To answer prayers and save those in peril, acting as a direct instrument of God's will.
Flaw: None apparent; it is a force of divine power.
Its sudden appearance and rescue of Frode serve as a powerful testament to the efficacy of prayer and divine protection.
Powerful, benevolent, and a direct agent of divine intervention. It acts with swiftness and certainty to protect the innocent.
Locations
Mylly Matti's Mill and Green Field
A vibrant green field directly in front of Mylly Matti's mill, with a visible part of the mill's water chute (ränni) and the audible roar of rushing water. The field is bordered by birch trees and other Nordic vegetation. The mill itself is a functional structure, likely built of wood and stone, typical of a Finnish rural mill.
Mood: Playful, innocent, with an underlying sense of watchful, unseen forces.
Children Fride and Liisa play by the mill, Frode arrives, and Frode falls into the water chute, saved by an unseen angel. Mylly Matti later arrives with provisions and contemplates his adopted sons' future. The parents later attempt to hide the boys in sacks.
The Mill Interior
The working interior of Mylly Matti's mill, filled with the sound of grinding stones and the presence of flour dust. It contains the large waterwheel mechanism and various milling equipment.
Mood: Busy, functional, with a hint of mystery and the unknown.
Mylly Matti and Maija take the children inside, ostensibly for a 'wonderful journey' and a treat, but secretly to hide them in sacks from the approaching Marshal Dagobert.