SYDÄN KIMMOAVATA GUMMIA
by Zacharias Topelius · from Lukemisia lapsille 6
Original Story
SYDÄN KIMMOAVATA GUMMIA.
"Nyt on Vapunpäivä, ja nyt tulee kevät", sanoi Rietrikki. "Hei, hoi, tänään on meillä lupa koulusta, uusi palloni on jo kauan sitte valmis, sillä on sydän ruumiissaan, ja se on kimmoavata gummia. Lennä, palloni, niin korkealle, kuin leivo, pilviin! Ota lyyry Maija, ota lyyry Maija!" Ja Maija ojensi pienet kätensä lyyryä ottaakseen, mutta loiskis, pallo meni hänen käsiensä välitse, putosi maahan, kimposi korkealle ja vieri pihalla olevaan vesilätäkköön.
"No, nyt se on kauniin näköinen", sanoi Rietrikki ja puristeli tyytymättömänä märkää palloansa. Mutta Maija hyppäsi yhdellä jalalla ympäri pihaa, nauraen katkeamatta. "Millekä sinä naurat?" kysyi Rietrikki harmissaan.
"Minä nauran sille, kun sillä on sydän kimmoavaisesta gummista", vastasi Maija. "Mitähän muuta sen olisi pitänyt tehdä kuin pudota lätäkköön?"
Vanha iso-isä, jolla oli yllä pitkä takki ja päässä valkoinen yömyssy, oli istahtanut portaille auringon paisteesen, ja kuuli mitä lapset keskenään pakinoivat. "Tule tänne, Rietrikki!" sanoi hän. Rietrikki tuli.
"Tiedätkö mitä kimmoava gummi on?" kysyi iso-isä.
"Tiedän", vastasi Rietrikki, "se on puun pihkaa ja niin jäntevätä ja pehmoista, että sitä voi venyttää vaikka kuinka ja miksi vain tahtoo, vaan sitte muuttuu se mielellään jälleen entiseen muotoonsa."
"Se on oikein", sanoi iso-isä. "Ymmärrätkös nyt, minkä tähden kaikkien, joilla on sydän kimmoavaisesta gummista, pitää pudota lätäkköön?"
"En, sitä en ymmärrä", vastasi Rietrikki.
"Sen minä kerron sinulle", sanoi iso-isä. "Ihmisellä täytyy olla joku määrätty tarkoitus ja hänen täytyy rakastaa jotakin vissiä. Jos hän toisena päivänä on niin, toisena näin, ja antaa johtaa itseään kuinka ja mihinkä vain tahdotaan, niin on hän poloinen raukka ja pelkuri. Ja silloin tapahtuu hänelle niinkuin pallolle, siitä saat olla varma!"
Rietrikki mietti hetkisen, eikä tiennyt mitä hänen piti vastata.
"Tahdotko tulla kelpo mieheksi?" kysyi iso-isä.
"Kyllä", vastasi Rietrikki.
"Muista sitte, mitä sanoa sinulle", jatkoi iso-isä. "Älä luota omaan viisauteesi, äläkä ole jurupää, joka niskoittelee ja vastustelee toisia, kun hän ei tiedä mitään parempaa. Vaan jos kerran olet täydellisesti vakuutettu siitä, että joku asia on oikea ja hyvä, niin älä anna houkutella itseäsi siitä. Älä anna venytellä itseäsi poikaseni!"
"En, iso-isä", vastasi Rietrikki. Vaan hän ei käsittänyt, mitä iso-isä tarkoitti.
"Hyvästi nyt", sanoi iso-isä.
"Nyt menemme niitylle", sanoi Maija. "Siellä ovat kaikki pojat ja tytöt leikittelemässä Vapunpäivänä."
Rietrikki tuli, ja sitte mentiin. Oli niin kaunista toukokuun auringon loistossa ja lintujen viserrellessä metsässä maantien toisella puolen. Ei missään puissa ollut vielä lehtiä, mutta ylpeä kuusi seista törötti siellä muuttumattomassa viheriässä virkapuvussaan ja pieni solakka paju oli jo kasvattanut pieniä lehden alkuja, joita lapset kokosivat ja sanoivat "kissoiksi". Niitty oli melkein kuiva ja ensimäiset viheriäiset ruohot pistivät esiin viimesyksyisistä muuttuneista heinistä; mutta ojissa oli siellä täällä vähän lunta ja sammakot hyppivät yhdellä loikkauksella ojanvarsilta.
Lähellä aitaa istui muija, jolla oli kaupaksi rinkeliä ja piparkakkuja, voileipiä ja simaa. Jolla oli lantti, hän osti sitä, mikä parasta oli hänen mielestään, ja jolla ei ollut rahaa, se sai muilta, ja niin oli kaikilla yhtäläisesti. Mutta ylä-luokkalaiset rupesivat kestitsemään neitosia ja tarjosivat heille simaa.
"Nyt lyömme palloa", sanoivat pojat, ja niin jakautuivat he kahteen puolueesen, ja Rietrikistä tuli lukkari. Oli komeata nähdä pallojen lentävän, juuri kuin pääskyset ilmassa, ja jokaiselle lyyrylle ja jokaiselle pojalle, johon pallo sattui, kun hän heitti kartun kädestään ja juoksi niityn yli maaliin, huudettiin hurraata, niin että talonpojat kummastelivat, kulkiessaan kuormineen hiljalleen maantietä myöten.
Mutta tytöt kyllästyivät katselemiseen ja rupesivat veräjän luona leskisille. Missä katosi eräältä kenkä, missä kompastui toinen kengännauhoihinsa, toisilla oli märjät hameen helmat, ja toiset kadottivat lettinauhansa ja moniailla oli nuha, ja he niistivät nenänsä, ennenkuin huusivat viimeistä paria. Mutta kaikki oli yhtä hauskaa, ja viimein saivat he muutamia pojista mukaansa, ja silloin oli vielä hauskempi.
Tuo suututti poikia, ja kun he näkivät erään hoikkasäärisen kolmannenluokkalaisen rupeavan juoksemaan tyttöjen kanssa, sanoivat he keskenään: "hänen pitäisi saada selkäänsä." Ja yksi väkevimmistä lupasi panna tuomion toimeen.
"Ei", sanoi toinen, "parempi on kastella hänet ojassa. Siellä on vettä ja mutaa, ja siellä saa hän pestä uuden nuttunsa, josta tytöt niin paljon pitävät."
"Mutta ei se sovellu, että meitä on kuusi yhtä vastaan", sanoi
Rietrikki. "Se on väärin, ja siihen minä en suostu."
"Voi sinua pelkuri", sanoivat toiset, "nyt sinä pelkäät. Sinä et uskalla, sinä!"
"Kyllä minä uskallan", vastasi Rietrikki, "mutta…"
"Mutta ja mutta", huusivat toiset, "niin sinä ajattelet, että kun hän kahdenkesken pääsee tukkaasi koulun kujalla, saat aika lämmityksen."
"Minä näytän, ett'en ole pelkuri", sanoi Rietrikki vastahakoisesti.
"No älä siis seiso tuossa riitelemässä, vaan tule mukaan", huusivat toverit, ja niin vetivät he Rietrikin mukaansa. Kun kolmannen luokkalainen huomasi heidän aikomuksensa, lähti hän käpälämäkeen ja pysähtyi vihdoin ladon luona selkä seinää vasten. Tässä vastusti hän urhollisesti, eikä antanut vangita itseään. Mutta yksi pahajuonisimmista pojista konttasi hänen huomaamattaan likelle häntä ja tarttui hänen jalkaansa, ja niin saivat he hänet kumoon ja laahasivat hänet yhä likemmäksi ojaa kastellaksensa hänet, niinkuin heidän aikomuksensa oli.
Nyt rupesivat tytöt itkemään ja Maija huusi kaikin voimin: "laske irti hänet, Rietrikki, laske irti!" Mutta Rietrikki huusi: "minä tahdon osoittaa, ett'en ole pelkuri."
Samassa tuli kaksi muuta kolmannenluokkaista kävellen maantiellä ja näkivät kuinka heidän toveriaan rääkättiin. Heti hyppäsivät he aidan yli ja tulivat hänen avukseen. "Kuusi yhtä vastaan, tuohan on häpeällistä", huusivat he. Mutta kun pojat näkivät heidän tulevan, lähtivät he vuorostaan kaikin voimin pakoon, ja Rietrikki myöskin. Muut pääsivät pakoon, mutta Rietrikki kompastui mättääsen ja kaatui. Heti ottivat uudet toverit hänet kiinni kauluksesta. "Vai niin, lurjus", sanoivat he; "kuusi oli teitä yhtä vastaan kastellaksenne häntä; sentähden marssi sinä nyt ojaan!" Niin vieritettiin Rietrikki säälimättä ojaan. Ja minkä näköinen hän oli päästyään jälleen ylös, sen voi ymmärtää. — Kaikki pojat ja tytöt nauroivat, koko niitty nauroi, metsäkin nauroi, maantie ja aita nauroivat myöskin, niin, sellaista riemua on sangen harvoin kuultu.
Sen jälkeen alkoivat muut taas leikkiä, ja aurinko paistoi ja linnut lauloivat, ja muija möi kahta vertaa enemmän piparkakkuja ihanana iloisena Vapunpäivänä.
Mutta Rietrikki hiipi tiehensä häpeissään.
"Voi minkä näköinen sinä olet!" huudahti iso-isä, joka vielä istui portailla ja katseli hyttysten tanssia auringon paisteessa. "Mikä sinulla on, Rietrikki?"
"Jo nyt ymmärrän", vastasi Rietrikki, "mitä te iso-isä sanoitte päivällä. Minun sydämmeni on ollut kimmoavata gummia. Olen antanut venyttää itseäni, olen tehnyt, minkä tiesin olevan väärin, ja sentähden iso-isä, — sentähden olen joutunut lätäkköön!"
End of Project Gutenberg's Lukemisia lapsille 6, by Zacharias Topelius
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUKEMISIA LAPSILLE 6 ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.
Story DNA
Moral
Stand firm in your convictions and do not be swayed by others to do what you know is wrong, or you will suffer the consequences.
Plot Summary
On May Day, young Rietrikki's new bouncy ball falls into a puddle, prompting his wise grandfather to teach him about having a firm purpose and not being easily swayed, comparing it to a 'bouncy rubber heart'. Later, at the village festivities, Rietrikki is pressured by his friends to join in bullying another boy by throwing him into a ditch. Despite his initial reservations, Rietrikki succumbs to peer pressure to avoid being called a coward. However, two other boys intervene, and Rietrikki himself is ultimately thrown into the ditch. Soaked and shamed, Rietrikki returns home, finally understanding his grandfather's lesson about the consequences of lacking conviction.
Themes
Emotional Arc
innocence to wisdom
Writing Style
Narrative Elements
Cultural Context
Zacharias Topelius was a prominent Finnish author, often writing moralistic tales for children, reflecting 19th-century educational values.
Plot Beats (13)
- Rietrikki is excited about his new bouncy ball on May Day, but it falls into a puddle, making his sister Maija laugh.
- Grandfather explains that a 'bouncy rubber heart' means lacking firm purpose and being easily led, warning Rietrikki not to be like that.
- Rietrikki and Maija join other children at a May Day meadow celebration, enjoying games and treats.
- The boys play ball, but some get annoyed when a third-grader leaves to play with the girls.
- The boys decide to punish the third-grader by throwing him in a ditch, ganging up six against one.
- Rietrikki initially protests the unfairness but is shamed into joining the group to prove he's not a coward.
- The boys corner the third-grader and begin dragging him towards the ditch.
- Maija and other girls cry out for them to stop, but Rietrikki insists he must show he's not a coward.
- Two other third-graders arrive, see the injustice, and intervene, causing Rietrikki's group to flee.
- Rietrikki trips and is caught by the new arrivals, who decide to throw him into the ditch as punishment for his actions.
- Rietrikki is thrown into the ditch, emerging soaked and shamed, while everyone on the meadow laughs.
- Rietrikki slinks home, where his grandfather is still sitting.
- Rietrikki confesses to his grandfather that he now understands the lesson: his heart was 'bouncy rubber', he was swayed, and thus he ended up in the 'puddle'.
Characters
Rietrikki
A sturdy, active boy of average height for his age, with a typical Finnish child's build. He is energetic and prone to boisterous play.
Attire: A simple, practical outfit suitable for play on a spring day in rural Finland. This would likely include a homespun linen or wool tunic, possibly in a muted color like grey or brown, sturdy trousers, and leather boots or wooden clogs. His clothes become muddy and wet after falling into the ditch.
Wants: To play and have fun, to be accepted by his peers, and to prove he is not a coward.
Flaw: Susceptibility to peer pressure and a desire to avoid being seen as a coward, which leads him to make poor choices.
Rietrikki starts as a playful but easily swayed boy. He succumbs to peer pressure, leading to his humiliation. Through this experience, he learns the meaning of having a 'heart of elastic rubber' and gains a deeper understanding of integrity and self-reliance.
Boisterous, easily influenced, initially confident, but also capable of shame and reflection. He struggles with peer pressure and a desire to prove his bravery.
Maija
A small, lively girl, likely younger than Rietrikki, with a nimble and energetic build.
Attire: A simple, practical dress suitable for a child playing outdoors in spring. This would likely be a light-colored linen or cotton dress, perhaps with a patterned apron over it, and sturdy shoes or clogs. Her skirt hems might get wet during play.
Wants: To play and enjoy the spring day, and to express her feelings honestly.
Flaw: Her youth makes her unable to directly intervene in the boys' rough play.
Maija remains consistent throughout the story, serving as a foil to Rietrikki's wavering character. She represents innocence and a straightforward perspective.
Joyful, observant, innocent, and empathetic. She finds humor in simple things but also shows concern for others.
Old Grandfather
An elderly man, likely thin but with a sturdy frame from a lifetime of work. He moves with the measured pace of age.
Attire: A long, dark, practical coat made of wool or sturdy fabric, suitable for an elderly man in rural Finland. He wears a white nightcap on his head, indicating he might be resting or enjoying the sun in a relaxed manner. Underneath, he would have simple, comfortable clothing.
Wants: To impart wisdom and moral guidance to his grandchildren, particularly Rietrikki.
Flaw: His age prevents him from active intervention, relying solely on verbal instruction.
The Grandfather remains a constant source of wisdom, his character serving as a moral compass for Rietrikki.
Wise, patient, observant, and didactic. He uses everyday events to teach moral lessons.
Third-grader
A slender, agile boy, described as 'hoikkasäärisen' (thin-legged), suggesting a lighter build than some of the other boys.
Attire: A new tunic, which is the object of the other boys' teasing and desire to get wet. This suggests it's a nicer garment than everyday play clothes, perhaps a light-colored linen or wool. Simple trousers and shoes.
Wants: To play and enjoy the day, then to escape bullying.
Flaw: His physical vulnerability against a larger group of boys.
Serves as the catalyst for Rietrikki's moral dilemma and subsequent lesson. He is a victim who finds unexpected allies.
Initially playful and perhaps a bit effeminate (for the time's gender norms, as he plays with girls), then fearful, but ultimately brave in his defense.
Locations
Rietrikki's Farmyard
A humble farmyard, likely unpaved, with a prominent puddle of water. Steps lead up to a traditional Finnish farmhouse, where the grandfather sits. The atmosphere is initially playful but quickly turns to minor frustration.
Mood: Playful, domestic, slightly chaotic, then reflective.
Rietrikki's new ball lands in a puddle, prompting his grandfather to teach him about having a 'heart of elastic gum'.
The May Day Meadow
A wide, open meadow, mostly dry but with patches of last year's hay and new green shoots. Ditches run along the edges, still holding small amounts of snow and populated by frogs. A dirt road borders the meadow, with a forest on the other side. A fence or gate separates the meadow from the road, and a woman sells treats nearby.
Mood: Joyful, lively, communal, then tense and ultimately humiliating.
Children gather for May Day games, including a spirited game of ball. Rietrikki is pressured into bullying another boy, leading to his own humiliation in a ditch.
The Barn Wall by the Ditch
A specific section of the meadow near a barn, where a ditch with water and mud is prominent. The barn wall provides a backdrop for a confrontation. The ground is uneven, with tussocks of grass.
Mood: Tense, confrontational, desperate, then triumphant for some, humiliating for Rietrikki.
The third-grader is cornered against the barn wall, then dragged towards the ditch. Rietrikki is eventually thrown into the ditch himself.