KAATUNUT JOULUPUU
by Zacharias Topelius · from Lukemisia lapsille 7
Adapted Version
It was Christmas Eve. Matti and his wife were happy. Matti was an old sailor. He had sailed many boats. Now he had a nice house. They were good people. They loved Christmas very much.
They got ready for Christmas. Their family was coming soon. They put up a tree. It was a very tall tree. It almost touched the ceiling. The tree was green and beautiful.
"The tree is too tall," his wife said. "It will not stand." "It will stand," Matti said. "I know boats. A mast stands tall." Matti was stubborn. He put the tree on a big table.
He worked hard. He made the tree stand. He thought it was good. He was happy with it. "See?" he said. "It is strong and tall."
Then the door opened. A little wind came in. The tall tree fell down! Matti fell down too. He got a little hurt. The ornaments broke on the floor. They made a loud crash.
His wife came in. She saw the tree. She saw Matti on the floor. "There it is," Matti said. "Yes, I see," his wife said. She smiled at him gently.
"A tall tree needs a strong base," she said. "A person is the same. If we are too proud, we can fall. We must be careful and listen." Matti listened to her words.
"You did not listen," she said. "That is why the tree fell." "Yes," Matti said. He understood. He laughed a big laugh. "You are right," he said. "I was too proud."
They cut the top of the tree. They made it shorter. They put the ornaments back on. The tree looked nice and safe.
Then they heard bells. Jingle, jingle! Their family came. It was Christmas! Everyone was happy. They smiled and hugged. It was a good Christmas. They were all together.
Original Story
KAATUNUT JOULUPUU.
Siellä se makasi!
Kuinka se oli mahdollista? Kuinka se oli voinut kaatua? Matti Pitkänen mietti, eikä voinut käsittää miten hänen pulskea joulupuunsa oli pöydältä pudonnut.
Matti Pitkänen oli luotsivanhin Hankoniemellä, ja hänellä oli hyvä tupa etäällä kallioilla. Hänellä oli hyvä elämä kuin prinssillä! Meri oli hänen kuningaskuntansa, kaikki laivat hänen veronalaisia alamaisiaan. Turska tuli hänen koukkuunsa ja sanoi kampelalle: pois tieltä, minä sitä purasen! Silakat tulivat hänen pyydyksiinsä ja olivat harmissaan siitä, että jokainen silmukka jo oli kaloja täynnä. Kyllä oli Matilla varaa syödä vatsansa täyteen. Mutta vielä parempi oli, että hänellä oli uskollinen eukko, kunnollinen, hyvä ja kodikas elämänystävä, joka soveltui mainiosti luotsivanhuksen muoriksi ja hoiti ukkoaan vanhoilla päivillä aivan kuin kultamurua. Mene sinne, niin saat nähdä miten ehyt ja puhdas ja siisti hänen Mattinsa on. Mutta paras kaikista oli, että he molemmat olivat Jumalaa pelkääväisiä, oikeutta rakastavia ja rehellisiä ihmisiä, jotka kunniallisesti ansaitsivat jokapäiväisen leipänsä ja vielä vähän enempikin lätyiksi lapsille. Ei kukaan voinut sitä heiltä kadehtia.
Niin, Matti Pitkäsellähän oli hyvä elämä kuin prinssillä! Hän oli koko elämänsä ollut kovassa työssä merellä, milloin myrskyssä, milloin syyspimeässä. Mutta nyt oli hän vanha, ja kädet olivat jäykistyneet; nyt tekivät lahden toisella puolella asuvat nuoremmat luotsit kaikki vaikeammat työt. Matti oli ainoastaan luotsina keisarillisessa laivassa Tsarevnassa, kun keisari ja keisarinna kerran vuodessa tulivat nauttimaan onnellista vapautta Suomen saaristossa ihanana kesä-aikana. Silloin tarvittiin luotsi, johon voi luottaa, ja kehen voi keisari luottaa niin kuin Matti Pitkäseen? Matti oli saanut kultakellon ja rintarahan siitä kunniasta. Kello sai maata kauniissa laatikossaan vuodet umpeensa, ainoastaan jouluna vedettiin se, että lapset saisivat kuulla kultalinnun naputusta. Rintaraha säästettiin tarkasti ja oli päätetty että se otettaisiin vaan esille silloin kuin keisari tahi luotsipäällikkö ensi kerran Hankoniemeen tulisivat.
Nyt oli joulunaatto, vilkkumajakka välkkyi kuin tähti purjehtijain iloksi, jotka viettivät jouluansa synkällä merellä, mutta lähempänä rantoja oli jäätä ja kohovettä. — Vanhusten tuvassa ei puuttunut jouluvierasta, sillä Herra Jesus oli siellä pyhässä sanassaan; mutta lapsia siellä puuttui. Ainoa tytär oli naimisissa Tenholassa, joka oli kolme peninkulmaa mantereelle päin täältä. Hän ja miehensä olivat luvanneet lapsineen tulla vanhusten luo jouluaattona, ja heitä odotettiin joka hetki pakkasesta, pimeästä ja kohvaiselta jäältä.
Matti oli ollut Jussinsaarella ja kaatanut sieltä kauniin joulukuusen. Muori oli ollut Hankoniemen kaupungissa ja tuli sieltä tuoden omenoita, paperikukkasia, lipeäkalaa, riisiryyniä ja muuta hyvää. Koristaa joulukuusi lapsille, se oli jotain uutta, se!
— Mutta kuuleppas, — oli vaimo sanonut — eikös tuo kuusi ole liian korkea? Jos sinä panet sen pöydälle, ei se mahdu katon alle.
— Sen täytyy mahtua, — oli Matti sanonut. — Eikös laivanmasto mahdu taivaankannen alle?
— Mutta se seisoo niin huonosti, kuin se on niin korkea, — väitti vaimo. — Pelkään että se joutuu haaksirikkoon. —
— Sen täytyy seista — sanoi Matti, eikä ollut hyvä häntä vastustella. Ukko oli itsepäinen, ja oli mielestään köysittänyt kyllin monta laivaa eläessään ennenkin.
Kuusi oli valmiiksi koristettu. Siinä oli kukkia, omenoita ja piparikakkuja. Eukko meni katsomaan patojaan ja pannujaan, jotka seisoivat tulella, sillä riisiryynipuuronhan piti kiehua kolme tuntia, ja sinne piti panna yksi papu sille, joka ensin tulisi naimisiin. Matti nosti raskaan kuusen sitä varten tehtyyn jalkaan pöydällä, kallisti latvan, joka raappi kattoa ja sanoi niinkuin luotsilla on tapana sanoa myrskyssä: käännä ruori hankavastaiseen! Tokkos seisot, siinä! Etkös tiedä että Matti Pitkänen käskee: seiso!
Sitte meni hän katsomaan, miten uljaasti pöytä purjehti pois mastoineen ja latvapurjeineen, koska kaikki, mitä ikinä hän maailmassa näki, piti olla olevinaan laiva. Samassa aukeni tuvan ovi, sieltä tunki sisään heikko tuulen henki ja rits, rats, kaatui komea kuusi kuperkeikkaa laattialle! Kaatuessaan löi se Mattia käsivarteen, niin että siihen tuli aika mustelma. Siellä se kuusi nyt makasi, oksat taittuneina; omenat vierivät pois, paperikukat irtausivat, piparikakut menivät rikki! Tuolit kaatuivat, pöytäliina valui laattialle; itse kirjava puuhevonenkin, jonka muori oli ostanut kalliilla rahoilla kaupungista antaakseen sen pikku Pekalle, peräytyi pyörillään kyynärän verran takaperin, kun tapahtui tällainen mullistus rauhallisessa tuvassa. Tämähän oli haaksirikko!
Eukko kuuli jyrinän ja riensi säikähtyneenä sisään, jättäen pannukakun uuniin. Täällä näki hän Mattinsa istuvan laattialla ja pitelevän käsivarttaan, johon hän oli saanut aika läimäyksen. — Tuolla se makaa, — sanoi Matti.
— Niin, sen näen, — sanoi muori eikä voinut muuta tehdä kuin nauraa.
— Miksi ei se seisonut? Minähän sanoin, että sen piti seisoa!
— Ja minä sanoin, ettei se seisoisi, — arveli eukko.
— Mahtoi olla maanjäristys, — arveli Matti. Hän oli kuullut tähän aikaan niin usein puhuttavan maanjäristyksistä.
— Tahi ilmanjäristys — nauroi muori. — Kuules, ukkoseni, muistelenpa että olet keinunut merillä aikoinasi?
— Älähän! — murisi Matti. Noin tyhmään kysymykseen ei hän halunnut vastata.
— No, koska olet purjehtinut kerran, niin tiedät myöskin, että korkeamastoinen laiva tarvitsee suuren varalastin ettei kaatuisi.
— Senhän tietää kajuutan vahtikin, — arveli Matti.
— Niin, sen kyllä uskon. Siis jos taklaus on liian korkea ja varalasti liian pieni, kaatuu laiva. Jos joku ihminen on täällä maailmassa korkea kuin joulukuusi, se on, jos hän on rikkaampi, arvokkaampi, mahtavampi, kauniimpi, oppineempi, viisaampi kuin kaikki muut ihmiset, ja jos ei hänellä ole jumalanpelvon ja siveellisen vakavuuden varalastia, niin täytyy hänenkin kaatua. Eikös niin?
— Senhän lapsikin ymmärtää.
— Ei, sitä eivät kaikki ymmärrä. Ja jos joku itsepäinen ukko, esimerkiksi sellainen kuin sinä, sattuu pitämään itseään viisaampana kuin eukkoansa, ja jos ei ukolla satu olemaan tarpeeksi käytännöllisen älyn varalastia, tehdäkseen vakavan jalan korkean joulukuusen alle, miten hänen kuusensa silloin käy?
— Se kaatuu ensi tuulessa — sanoi Matti ukko ja nauroi sydämensä pohjasta.
— No, tule siis, nostakaamme masto taas pystyyn! Mutta meidän täytyy taittaa latva siltä, koska et enää ehdi tehdä uutta jalkaa. Katso, niin tekee Luoja meidänkin kanssamme, meidän, jotka olemme heikkoja purjehtijoita elämän merellä. Kun me kiipeemme liian ylös, minne jalkamme eivät kanna, niin taittaa hän latvamme. Silloin me nurisemme ja moitimme, että Jumala tekee joulukuusellemme pahaa, mutta katsos, näin tekee hän vaan senvuoksi ettemme kaatuisi.
— Hyvänen aika! — huusi luotsivanhuksen muori, kun he uudelleen koristivat kuusta. — Nyt saamme kiiruhtaa! Kuulen jo kulkusien kilisevän tuolla jäällä. Nyt tulevat lapset!
AMMATTILAULUJA
PlKAKIRJURI.
On kirjoitus mulla
Kuin harakan kulku,
Jost' hangelle tulla
Voi koukero polku.
Tai niinkuin kärpänen musteessa maannut
Mut sitte innolla
Paperin pinnalla
Ristihin, rastihin marssia saanut.
Se kynästä juoksee
Kuin valtava vuoksi,
Ja kirjaimen liittää
Nyt kirjaimen luoksi.
Kuin sävelet neitosen sormen alta,
Niin sanatkin tässä
On hyppelemässä
Ja rientävät painoon puhelijalta.
Se tiedäpäs tarkoin
Nyt maisteri suuri,
Ett' pieninkin viiva
On tärkeä juuri!
Ei pilkkua mulla, mi joutava on!
Vaan kaikissa näissä
Jaloissa ja päissä
Sun sanasi nokkelast' tallella on.
Jos kirjuri koettaa
Nyt kiirettä panna,
Ei puhuja sanaansa
Hitaasti anna,
Niin jääpi hän jäljelle! Naurankos mie?
Mut kun hän nyt vahtaa
Ja sanoja ahtaa
Niin "pikainen-kirjuri" voiton se vie!
Mut kun ovat läsnä
Nuo valtiopäivät,
Kun puheita tulvivi
Yöt sekä päivät,
Niin silloinpa mullakin kiirettä on.
Jos eksyn? Ei vuota!
Voi, kuule en tuota!
Jos mull' olis korvat kuin kissalla on!
Jo yks' tuossa pauhaa
Kuin rakeiden myrsky,
Ja sanat ne vyöryy
Kuin valtava hyrsky,
Mun kättäni kynä se kutkuttavi!
Mä kauhistun, tenään,
En hengitä enään…
Jos siunausta sanat tois Suomelleni!
Story DNA
Moral
Even the most capable and self-assured individuals need humility and practical wisdom to prevent their 'high masts' from toppling, and sometimes God's intervention, though seemingly harsh, is meant to keep us from falling.
Plot Summary
On Christmas Eve, a proud old pilot named Matti Pitkänen insists on placing an overly tall Christmas tree on a table, ignoring his wife's warnings. The tree inevitably topples, injuring Matti and ruining the decorations. His wise wife uses the incident to gently teach him a lesson, comparing the unstable tree to a proud person lacking the 'ballast' of humility and practical sense. Matti accepts the lesson, and they fix the tree just as their grandchildren arrive, ready to celebrate.
Themes
Emotional Arc
pride to humility
Writing Style
Narrative Elements
Cultural Context
Zacharias Topelius was a prominent Finnish author during the 19th century, a period when Finland was part of the Russian Empire. His stories often reflect Finnish culture, values, and a gentle, moralistic tone, sometimes with subtle nationalistic undertones.
Plot Beats (11)
- Matti Pitkänen, a respected old pilot, enjoys a prosperous life with his wife in their cozy home on Christmas Eve.
- Matti and his wife prepare for their daughter and grandchildren's arrival, including decorating a Christmas tree.
- Matti's wife warns him that the tall tree might not fit or stand securely on the table, but Matti, stubborn and confident, dismisses her concerns, comparing it to a ship's mast.
- Matti secures the tree, believing it to be stable, and admires it, still thinking in nautical terms.
- A sudden gust of wind enters the house, causing the heavily decorated tree to crash to the floor, injuring Matti's arm and scattering all the ornaments.
- Matti's wife rushes in, finds him on the floor, and, instead of scolding, gently teases him about his stubbornness.
- Matti's wife uses the fallen tree as a metaphor, explaining that just as a tall ship needs ballast, a person with great status or pride needs humility and practical wisdom to avoid falling.
- She extends the metaphor to Matti's own stubbornness, suggesting his lack of practical sense in securing the tree led to its fall.
- Matti understands the lesson and laughs heartily at himself.
- They decide to trim the top of the tree, symbolizing humility and adaptation, and re-decorate it.
- Just as they finish, the sound of sleigh bells announces the arrival of their daughter and grandchildren.
Characters
Matti Pitkänen
A sturdy, broad-shouldered man, likely of medium height, with hands stiffened by a lifetime of hard work at sea. His build suggests a history of physical labor, now softened slightly by age.
Attire: Typical Finnish pilot's attire for the late 19th century, likely consisting of a thick wool or homespun linen shirt, sturdy trousers, and a heavy knitted sweater or jacket for warmth. On Christmas Eve, he might wear a slightly more formal, but still practical, dark wool jacket over his everyday clothes. His boots would be robust and well-worn.
Wants: To maintain his comfortable life, provide for his family, and uphold his reputation as a reliable and respected pilot. He also desires to create a joyful Christmas for his visiting grandchildren.
Flaw: Stubbornness and overconfidence in his own judgment, particularly regarding practical matters outside of his direct maritime expertise. He can be resistant to advice.
He learns a lesson in humility and the importance of practical wisdom, even when it comes from his wife. He moves from stubborn pride to shared laughter and understanding.
Stubborn, proud, good-hearted, God-fearing, and honest. He is set in his ways but capable of humor and self-reflection when gently guided.
Matti's Wife
A 'kunnollinen, hyvä ja kodikas elämänystävä' (decent, good, and homey life companion), suggesting a comfortable, perhaps slightly plump, build from a life of domesticity. She would be of average height for an elderly Finnish woman.
Attire: Traditional Finnish peasant woman's attire from the late 19th century. This would include a long, practical linen or wool skirt, a simple blouse, a knitted cardigan or shawl, and a clean, often patterned, apron. She would wear sturdy, comfortable shoes. Her head would be covered with a simple cap or scarf.
Wants: To maintain a warm, welcoming home, care for her husband, and prepare a joyful Christmas for her family, especially her grandchildren.
Flaw: Her patience might be tested by her husband's stubbornness, but she always finds a way to guide him gently.
She acts as a catalyst for Matti's realization, guiding him with her wisdom rather than directly confronting him. Her character remains consistent as the wise, supportive partner.
Wise, patient, practical, kind, and God-fearing. She possesses a gentle humor and a keen understanding of human nature, especially her husband's.
Pekka
A young boy, likely small and energetic, as children typically are. No specific details are given, but he would be dressed warmly for the Finnish winter.
Attire: Warm, practical Finnish children's clothing for winter: a thick wool coat, knitted hat, mittens, sturdy trousers, and warm boots. Likely hand-me-downs or simple, durable garments.
Wants: To celebrate Christmas with his grandparents and receive gifts, especially the promised wooden horse.
Flaw: Childish impatience and a lack of understanding of adult concerns.
His arrival signifies the successful culmination of the Christmas preparations and brings joy to the household.
Excitable, joyful, and curious, typical of a child anticipating Christmas festivities.
Locations
Matti Pitkänen's Tupa (Cottage)
A cozy, well-maintained Finnish cottage (tupa) belonging to a pilot, located on the Hankoniemi cliffs. It is clean and tidy, with a central table where the Christmas tree is placed. The interior is warm, lit by a flickering lighthouse beacon visible from outside, and filled with the aroma of Christmas preparations.
Mood: Warm, domestic, expectant, initially chaotic after the tree falls, then reflective and joyful.
The main setting for the story, where Matti and his wife prepare for Christmas, the tree falls, and they share a reflective conversation before their family arrives.
Hankoniemi Cliffs and Icy Coastline
The rugged, rocky coastline of Hankoniemi, where Matti Pitkänen's tupa is situated. The sea is dark and icy, with 'kohovettä' (slush ice or brash ice) near the shores. A lighthouse beacon flashes, guiding ships.
Mood: Bleak, wild, yet comforting due to the distant lighthouse, signifying safety and guidance.
The broader environment surrounding Matti's home, emphasizing his life as a pilot and the harsh conditions of the Finnish winter sea. The children travel across this icy landscape.
Jussinsaari (Jussi's Island)
An island from which Matti cut down a beautiful Christmas tree. Implied to be forested with fir or spruce trees suitable for Christmas decorations.
Mood: Quiet, natural, serene, a source of festive tradition.
The place where Matti obtained the Christmas tree, highlighting his connection to the natural environment.