SYLVESTERIN PYSÄKKI
by Zacharias Topelius · from Lukemisia lapsille 7
Adapted Version
It was New Year's Eve. The train station was busy with people. People hurried here and there. The cafe smelled of coffee. Mrs. Maissi was in the cafe. She had a blue ribbon. "Sissi!" she called. Sissi came inside. "What now?" she asked. "The King is coming," said Mrs. Maissi. "Get all things ready!" Sissi dusted the tables. She wiped them clean. "I want more money," she said. "Time is money," said Mrs. Maissi. "Work fast!" Sissi sighed but worked hard. The Station Master ran in. He looked excited. "The King is here!" he shouted. "Welcome the King!" An old man came in. He wore a fur coat. He wore a leather cap. He coughed softly. This was the Old King. "I am old now," said the Old King. "My time is over." Some people did not listen to him. They turned away. They looked at the new clock. A boy named Kalle came forward. He was brave. "I will help you!" he said. "I will drive your train!" "Thank you," said the Old King. He leaned on Kalle. The clock struck twelve. Midnight! "Goodbye," said the Old King. He and Kalle got on a train. The train went away slowly. It chugged into the night. It was very quiet. Then a new train came. It stopped with a hiss. "Welcome the new King!" shouted the Station Master. He smiled widely. A man carried a baby. The baby was the new King. All people were happy. "Hello, baby King!" they said. They clapped their hands. The baby King smiled. The baby cooed softly. A message came. "The King's train went far away," it said. "It went to the stars." The message was written in stars. The Months came to say hello. "I am Jan," said one. "I am cold and snowy." "I am Feb," said a new one. "I am short and cold." "I am Mar," said the next. "The wind blows." "I am Apr," said one. "The rain falls." "I am May," said a new one. "The flowers grow." "I am Jun," said one. "The sun is warm." "I am Jul," said a new one. "We play outside." "I am Aug," said one. "We pick fruit." "I am Sep," said a new one. "The leaves fall." "I am Oct," said one. "The wind is strong." "I am Nov," said a new one. "It is dark." "I am Dec," said the last. "We have lights." The Days came too. "I am Monday," said one. "Start the week." "I am Tuesday," said a new one. "Work hard." "I am Wednesday," said one. "Halfway done." "I am Thursday," said a new one. "Almost there." "I am Friday," said one. "The week ends." "I am Saturday," said a new one. "Rest and play." "I am Sunday," said the last. "A quiet day." The baby King slept. The old year is gone. The new year is here. We are happy for the new year!
Original Story
SYLVESTERIN PYSÄKKI.
Uuden vuoden leikki.
Henkilöitä voi olla niin useita kuin tilaisuus myöntää.
Tähdekäs 1891, nykyajan kuningas.
Almanakka, kuningatar,
Tähdekäs 1892, tulevaisuuden kuningas.
Tuntematoin, hänen hoitajansa.
Elektriki ja Painetti, kuninkaan adjutantteja.
Telegraafi, Pikakirjuri, Telefooni ja Fonograafi, kuninkaan
juoksupoikia.
Kaksitoista kuukautta ja seitsemän viikonpäivää, kuninkaan seurue.
Slipilekku, asemapäällikkö.
Rouva Maissi Omenansydän, ravintoloitsija.
Neitsy Sissi Mansikankukka, siivoaja.
Isä ja Äiti sekä heidän lapsensa: Kalle Muinais, Lotta,
Ressu n:o 1 ja 2.
Paitsi näitä yksi herra, yksi eukko, ääniä, matkustajoita, piletinmyyjä, tavaranottaja, asemakäki, eläköön-huutajoita ja äänettömiä ihmisiä.
Näyttämönä on pysäkin odotussali, jota koristaa suuri kukkuva kello. Perällä ovi. Oikealla pilettiluukku ja tavarapöytä. Vasemmalla ravintola — On iltamyöhä ja lamput sytytetyt. Junaa ei näy, mutta sen vihellys, soitto ja jyminä kuuluu.
Käki kukkuu kello 11.
ROUVA MAISSI (Ravintolan luona. Hänellä on sininen nauha olkapäällä.)
Sissi!
SISSI (Ulkona.) Niin, rouva!
MAISSI. Mutta joudu nyt! Kiire on.
SISSI (Ulkona.) Heti paikalla, rouva.
MAISSI. Heti ja heti, mitä tämä heti merkitsee? (Huutaa.) Sissi!
SISSI (Tulee sisään; tiuskaten.) No, mitä nyt taas? Minulla on muutakin tekemistä.
MAISSI. Kello löi 11. Juna maasta tulee puoli 12 ja juna auringosta täsmälleen kello 12. Laita kuntoon teetä, kahvia, suklaata, sokeria, kermaa, vehnäleipää, voileipiä, pihviä, perunoita, silliä, lohta, kinkkua, juustoa, rosollia, kilohailia, kieltä, makkaraa, torttuja, paistia, seltteriä ja kaikkea muuta, joka kuuluu komeaan illalliseen. Ei mitään juovuttamia juomia, tiedäthän sen! Kaikki pitää olla kunnossa puolessa tunnissa.
SISSI (Levottomasti huonekaluja tomuttaen.) Potaatia, silliä, lohta… niin, niin, kunhan saan aikaa.
MAISSI. Aikaa? Tässä on ajan sarana. Etkös tiedä, että tässä on maailman reuna? Sinulla tulee olla aikaa kaikkeen. Etkös ole kihloissa ratavahti Seisauksen kanssa? Sinun tulee ajatella morsius-varustuksiasi, Sissi!
SISSI (Itkien.) Sitä nyt vielä, sellaisella palkalla! Täällähän maksetaan kaikki ajalla. Hyi, sellaiset rahat eivät kelpaa pankkiin.
MAISSI. Vapaa ruoka ja kenkäpari vuodessa. Sinullehan on luvattu palkankoroitusta. Sinun toimenasi on pitää ajan saranat kirkkaana. Rautatie kulkee Sylvesterin pysäkin kautta maailman ympäri. Ja nyt, katsos, nyt odotamme kuningasta. Ymmärräthän, että kaikki tulee olla hienoa!
SISSI (Pyyhkii kyyneleensä esiliinallaan.) Hyvänen aika, tuleeko kuningas? Minkä näköinen hän on?
MAISSI. Aivan sen näköinen kuin kuninkaan tulee olla nahkamyssy päässä ja matkaturkki päällä. (Askeleita kuuluu ulkoa.) Mutta minä kuulen jonkun tulevan.
SISSI (Itsekseen.) Ajatteles, jos se olisi kuningas! Nyt minun täytyy katsoa.
(Isä, äiti, Kalle, Lotta ja pikku pojat tulevat, kopistaen
lumen jaloistaan. Heidän renkipoikansa kantaa sisään tavarat.)
ISÄ (Pojalle.) Anna hevosten levähtää, Matti. Älä säästä kaurasäkkiä! Hoida Kimoa; sillä on jalat hellänä ja ontuu senvuoksi vasemmalla takasellaan.
ÄITI. Hyvästi, Matti. Sano terveisiä Leenalle, ja käske hänen katsoa tulen perään. Minä unohdin Kallen sukat piironkini alimpaan laatikkoon. Leenan pitää lähettää ne seuraavalla junalla. (Matti menee.) Olemmeko tulleet ajoissa, isä?
ISÄ (Katsoo kelloa.) Niinpä luulisin eukkoseni. Kolmeneljännestä ennen kuin juna. Sinulla oli niin kiire että poltimme suumme kuumalla olutjuustolla, kun söimme päivällistä.
ÄITI. Mutta onko meillä nyt kaikki tavaramme muassa?
ISÄ (Laskee sormillaan.) Harmaa kirstu, ruskea kapsäkki, päällysvaatekäärö, kukkaisastia, kaksi sateenvarjoa, aikataulu, Kalle, Lotta, pikku pojat, keppihevoset, äiti, sukkapuikot, piippu, tupakkikukkaro, summa 17 kapinetta ja minä 18:sta. Kaikki on oikein.
ÄITI. Joudu nyt, osta piletit ja jätä sisään tavarat! Meillä ei ole enää aikaa panna hukkaan.
(Piletin-myyjä ja tavarainottaja asettuvat paikoilleen.
Matkustavaisia alkaa tulla kapineineen ja koppineen.)
KALLE, Ensi kerran minä itse kuljetan veturia, Lotta. Kunhan tulen viidennelle luokalle, rupean junankuljettajaksi.
LOTTA. Voi, sinua raukka! Kissaa sinä voit kuljettaa etkä ihmisiä.
KALLE. Kyllä, minä osaan. Minä ajan peninkulman minuutissa.
LOTTA. Niin, ja ajat varmaankin lätäkköön! Sen sinä kyllä osaat.
RESSU N:o 1. Hyvä äiti, voileipää!
RESSU N:o 2. Yvä äiti, oileipää!
ÄITI. Mutta, rakkaat lapset! Teillähän oli kuusi voileipää mukananne kuomireessä.
RESSU N:o 1. Uhu…
RESSU N:o 2. Uhu…
ÄITI (Katsoo heidän takkiansa.) Mitä ihmettä! Oletteko te istuneet voileipien päällä? Tuolla on leivänmuruja yhdestä ja tuolla voita toisesta! Pojat, pojat! Mitä ihmettä äiti-raukan tulee sanoa, kun te tulette tuollaisina porsaina isoäitin luo uuden vuoden onnea toivottamaan?
MOLEMMAT RESSUT. Uhuu…
ÄITI. Lotta, osta niille pari voileipää.
LOTTA (Ravintolan luona.) Olkaa hyvä, neljä voileipää. Kyllä ne tulevat syödyiksi.
MAISSI. Viisi minuuttia kappale, pikku neiti. Tekee kaksikymmentä minuuttia.
LOTTA. Mitä? Kaksikymmentä minuuttia?
MAISSI. Niin, tietäähän pikku neiti, että aika on rahaa. Jollei ole pientä, niin voin vaihettaa päivän tunneiksi ja tunnin minuuteiksi.
ISÄ (Pilettiluukulla.) Viikko piletistä! Sehän on hävitöntä! Kalle, tule auttamaan tavaroita! (He panevat tavarat sisään.)
SISSI (Itsekseen.) Nyt minun tulee katsoa. (Niiaten.) Armollinen majesteetti, minä pyytäisin nöyrimmästi vähän palkankoroitusta. Minä liehun täällä tomuharjan kanssa seitsemän päivää viikossa, paitsi teetä ja kahvia ja rouvaa ja pihviä ja voileipiä ja…
(Juna viheltää. Kiirettä ja juoksua.)
ISÄ. Pois tieltä, ihminen! Onko minulla aikaa olla majesteetillinen kun on 18 tavarakääröä sisään annettavana? Olkaa hyvä ja antakaa kuitti! Vai niin, ylipainoa? No, se vielä puuttui!
SIIPILEKKU (Ryntää sisään.) Juna n:o 365. Sytyttäkää lyhdyt! Viheriä lippu! Kaikki valmiina hänen majesteettiansa vastaanottamaan!
Hän panee seinälle taulun, jossa on suurilla kirjaimilla: "Eläköön nykyajan kuningas, suurivaltias Tähdekäs 1891, tuhat vuotta!"
(Kuuluu kuinka juna saapuu jyristen ja pysähtyy.)
ÄÄNI ULKONA. Sylvesterin pysäkki, puoli tuntia! Kaikki matkustajat muuttavat junaa.
SISSI (Itsekseen.) Nyt minun täytyy katsoa!
(Matkustajia ryntää sisään ja kiirehtivät ravintolaan.)
SEKANAISIA ÄÄNIÄ. Kuppi teetä… Veitsi… Olkaa hyvä ja ojentakaa minulle leipäpala… Enempi voita!… Saisinko juustoa?… Rakas veli, lainaa minulle kahveli!
ERÄS HERRA. Saanko yhden pihvin ja puoli pulloa olutta, mutta ei liiaksi paistettuna!
MAISSI. Meillä ei ole paistettua olutta.
HERRA. No, nopeasti lasi viiniä!
MAISSI. Täällä ei myydä viiniä.
HERRA. Luulin, että viiniä olisi maailman lopussakin!
ERÄS EUKKO. Olkaa hyvä ja antakaa minulle kuppi kahvia!
MAISSI. No, vaikka neljätoista, jos niin haluatte. Siinä herra kuulee; kahvi se on, jota löytyy maailman lopussakin!
EUKKO. Hyvänen aika! mitä oliskaan maailma ilman kahvia?
SIIPILEKKU (Taaskin sisälle rynnäten.) Tehkää tilaa hänen majesteetilleen, joka on nähnyt hyväksi tarkastaa radan ja saapuu heti tänne! Poliisi Voimakas, selvitä äänesi, huomaa, kun minä annan merkin eläköön huutoon!
(Kuningas Tähdekäs 1891 astuu sisään; hänen muassaan on kuningatar, seurue ja juoksupojat. Hän on hyvin vanha, yskivä herra, jolla on päällä nahkaturkki. Hän nojautuu yhden adjutanttinsa käsivarteen.)
SIIPILEKKU. Hei, hei, eläköön!
KAIKKI. Eläköön!
FONOGRAAFI (Käheällä äänellä matkien.) — Hei, hei, eläköön!
KUNINGAS (Armollisesti.) Hyvä, hyvä, ystäväni, hyvin hyvä! Mutta säästäkää toki korviani! Rata on kunnossa. Kuinka käy tämän maailman, jos minä menen radalta? Adjutantti Elektriki, minä panen höyryn viralta pois ja asetan sinut veturin kuljettajaksi. (Huomaa taulun.) Mitä mä näen? Uskolliset alamaiseni toivovat, että eläisin tuhat vuotta! (Liikutettuna.) Oi, ystäväni, minä en ole kuolematoin, alan jo vanheta, enkä ole ehtinyt tehdä puoltakaan siitä, mitä olen halunnut. Pikakirjuri, hovihanheni, mitä minä olen tehnyt?
PIKAKIRJURI (Yhä kirjoittaen.) Äärettömän paljo, teidän majesteettinne, (itsekseen) eli toisin sanoen, ei juuri mitään. (Ääneen.) Teidän majesteettinne on elänyt.
KUNINGAS. Niin, ystäväni, minä olen elänyt. Ei kukaan voi uskoa, miten vaivaloista kuninkaan on elää.
PIKAKIRJURI. Elänyt ja hallinnut.
KUNINGAS. Olenko minä myöskin hallinnut? Voi, kissa sentään! Mitäs ministerini siitä sanovat?
PIKAKIRJURI. Elänyt ja hallinnut rauhassa. Paitsi pieniä sotia.
KUNINGAS. Adjutantti Painetti! Tuo mies sanoo, että minä olen hallinnut rauhassa! Kuinka monta sotilasta minulla nyt on Euroopassa?
PAINETTI (Tehden kunniaa.) Neljätoista miljoonaa, teidän majesteettinne.
KUNINGAS. Ja sitä sanotaan rauhaksi! — Kenen tulee maksaa ne?
PAINETTI. Teidän majesteettinne seuraajain.
KUNINGAS. Pane se muistoon, hovihanhi: minun seuraajaini. (Pikakirjuri kirjoittaa muistoon.) Eikö maailma siis koskaan saa tietää minusta muuta, kuin että olen elänyt ja hallinnut rauhassa? Puh, se on vähän, se. Mitä sitte merkitsevät sotamieheni, joita on neljätoista miljoonaa? Toivoisinpa, että minulla olisi hyvä rymymestari.
LOTTA. Kalle, kuningas kutsuu sinua. Hän tahtoo itselleen rymymestarin.
KALLE (Tulee esiin ja kumartaa.) Minuako herra kuningas tarkoitti?
ÄITI (Säikähtyen.) Kalle, etkös häpeä!
FONOGRAAFI. Kalle, etkös häpeä!
KUNINGAS (Kallelle.) Mikä mukura sinä olet?
KALLE. Minä olen Kalle Muinais ja osaan kaikkea.
KUNINGAS. Se on tietty! Meidän aikanamme osaavat pojat kaikkea. (Rykii.) No, tee minulle Eiffeltorni nekuista! Minun ääneni on sortunut; minä olen vilustanut itseni matkalla. Miksi annoin sataa ropistaa puolen kesää?
SISSI (Itsekseen.) Nyt minun täytyy katsoa. (Niiaten.) Armollinen herra kuningas, pyytäisin nöyrimmästi pientä, palkankoroitusta. Minä liehun täällä tomuharjan kanssa seitsemän päivää viikossa, paitsi teetä ja kahvia ja rouvaa…
(Lähtevä juna soittaa ensi kerran.)
KUNINGAS. Mitä? Junan kello soi! Ja minulla on vielä niin paljo tekemättä maailmassa!
ÄITI. Missä ovat pojat? Juna lähtee. Onko kukaan nähnyt poikiani?
FONOGRAAFI. Onko kukaan nähnyt poikiani?
ISÄ. Ei ole mitään hätää, äiti. Oletko sinä ällistynyt? Junahan menee aurinkoon.
ÄITI. Sitä ei voi kukaan niin tarkoin tietää. Pojat! Pojat!
MAISSI (Sissille.) Sissi, tuolla juoksee eräs herra, joka ei ole maksanut.
(Sissi ottaa hänet kiinni. Juna soittaa toisen kerran.)
KUNINGAS. Mutta minä en matkusta, ennenkuin olen nähnyt seuraajani. Telegraafi, seisauta juna! Telefooni, huuda hoi! Painetti, pistä pysäkin päällikkö kuolijaaksi!
(Tuleva juna viheltää.)
SIIPILEKKU (Kovalla äänellä.) Juna n:o 1 tulee auringosta!
(Itsekseen.) Onpa jo aika kääntää taulu.
(Hän Mäntää taulun, jonka toisella puolen seisoo:)
"Eläköön tulevaisuuden kuningas, suurivaltias
'Tähdekäs 1892' tuhannen vuotta!"
KALLE (Kuninkaalle.) Katsokaapas, herra kuningas, mitä tuolla seisoo?
Hyi, miten suuri häpeä on noin ilkeästi pettää uskollisuudenvalansa!
KUNINGAS. Oi, mikä inhottava kiittämättömyys! Elektriki, lennä nuolen nopeudella ja räjähdytä tuleva juna ilmaan.
SIIPILEKKU (Tarttuu Elektrikin kaulukseen.) Pysytkös hiljaisena, räisky varsa! Etkös huomaa, että kaikki jättävät vanhan kuninkaan, palvellaksensa uutta?
(Koko seurue kääntää vanhalle kuninkaalle selkänsä.)
KUNINGAS. Tämä on petosta! Missä ovat minun neljätoista miljoonaa sotilastani? Mars tänne, pyssyjen ja rumpujen kanssa! Almanakka, kuningattareni, aijotko sinäkin olla minulle uskotoin?
ALMANAKKA (Pyörähtäen kantapäällään.) Minä olen ollut naimisissa 349 kertaa tätä ennen!
KUNINGAS. Äläpäs vaan, sitä povari-akkaa! Kaksitoista kuukautta on hän valhetellut minusta 20 pennin maksua vastaan. Mutta (Huokaa) hän on oikeassa! Sellainen on maailman meno! Kansani kunnioittaa nousevaa aurinkoa, ja minä, — minä olen enää vaan historian oma! Tule, Kalle Muinais, sinä ainoa, joka olet jäänyt minulle uskolliseksi, sinä saat kuljettaa minun junaani, sinä saat olla viimeinen rymymestarini.
(Lähtevä juna soittaa kolmannen kerran. Käki kukkuu kaksitoista kertaa. Kuningas nojautuu Kallen käsivarteen ja menee rykien ulos. Väliaika. Kuuluu, miten juna vierii pois.)
ÄITI (Huutaen.) Kalle! Missä on Kalle?
SIIPILEKKU. Tyyntykää, rouvaseni! Hän matkusti juuri entisen majesteetimme kanssa aurinkoon.
ÄITI. Minun Kalleni, minun onneton Kalleni!
LOTTA. Älä ole pahoillasi äiti. Ei Kalle kauvan auringossa pysy! Hän tulee takaisin ensi junalla.
ISÄ (Nuuskaten.) No, kyllä minun täytyy se sanoa, että lähinnä tyttöjä en tiedä mitään juonikkaampaa kuin pojat! Mutta katsos, äiti, tuossahan sinun Ressusi ovat!
(Pienet pojat kömpivät esille tavarakääröjen takaa.)
ÄITI (Huudahtaen ilosta.) Ressuseni! Minun omat, omat poikaseni!
(Miettii.) Mutta vitsaa teidän pitäisi saada..
RESSUT. Uhuu…
(Tuleva juna jyrisee ja pysähtyy.)
ÄÄNI ULKONA. Sylvesterin pysäkki, 15 minuuttia!
SIIPILEKKU. Tehkää sijaa hänen majesteetillensa, tulevaisuuden kuninkaalle Tähdekäs 1892:lle!
(Tuntematoin kantaa sisään uutta kuningasta, joka vielä on kapalolapsi; kuningasta tervehditään yleisellä eläköön-huudolla.)
MAISSI. Sissi, mene lypsämään paras lehmämme ja tuo lämmintä maitoa pikku simasuun maitosarveen!
SISSI (Itsekseen.) Ei, mutta nyt minun täytyy katsoa! Vai niin, hän on vaan tuollainen pieni nallikka; minun täytyy puhua niin, että hän käsittää. (Niiaten.) Suloinen, pieni, herttainen kultamuru, ole niin äärettömän armollinen ja erinomainen ja anna minulle pieni palkankoroitus! Minä liehun täällä seitsemän päivää viikossa…
FONOGBAAFI. Suloinen, pieni, herttainen kultamuru, vaan pieni, pieni palkankoroitus…
TUNTEMATOIN (Istahtaa, huntu silmillä, lapsi sylissään valtaistuimelle. Fonograafille.) Hiljaa, papukaija! (Sissille.) Voi sinua tyttö-riepu! Jos suuri kuningas, joka asuu tuolla ylhäällä tahtoisi antaa sekä sinulle että meille sellaisen palkan kuin olemme ansainneet, mitä saamme silloin?… Ja sinä pyydät koroitusta?
RESSU N:o 1. Äiti, kuka tuo on?
RESSU N:o 2. Äiti, tuta tuo on?
ÄITI. Hiljaa, hiljaa rakkaat lapset. Se on eräs, joka tekee teidät päätänne pitemmäksi, jos olette kiltit?
LOTTA. Se on eräs, joka tulee ratsastamaan maailman ympäri keppihevosella, niin että nurkat räiskää!
ISÄ. Se on ajan pieni ressu, jota te syötte aamiaiseksi ja me äidin kanssa illalliseksi.
ÄITI. Älä nyt rupata, isä. Laittautukaamme kuntoon! Juna lähtee tuossa tuokiossa. Ei ole mikään hassumpaa kuin myöhästyä junasta. Voi, Kalle, Kalle! Miksi matkustit luotamme aurinkoon!
TELEGRAAFI (Kirjelmä kädessä.) Tässä on sähkösanoma aamutähdestä! Juna n:o 365 on suistunut radalta ja sattunut Venus-tähteen. Kukaan ei ole vahingoittunut, mutta seitsemän vaunua on palanut sydelle. Onnettomuus on tapahtunut sentähden, että eräs nuori veturinkuljettaja, nimeltä Kalle Muinais, on ajanut valon nopeudella kaksi miljoonaa peninkulmaa minutissa.
LOTTA. Niin, kyllä hän osaa ajaa!
ÄITI. Mutta sehän on hirveätä! Saapas vaan nähdä, eivätkö paista
Kallea tulikouralla auringossa.
RESSUT. Uhuu…
ISÄ. Paista tulikouralla? Ei, äiti, ei meidän aikanamme paisteta edistyksen tähden, ei suinkaan! Siitä saa päinvastoin kunniarahan!
(Juna soittaa ensi herran.)
SIIPILEKKU. Juna n:o 1 lähtee maahan.
ALMANAKKA (Kapalolapselle.) Tervetullut maanpallolle, sinä kolmassadasviideskymmenesensimäinen puolisoni!
Kuukaudet esiintyvät.
TAMMIKUU (Valkoinen.)
Mä vuoden vanhin laps' sua tervehdin
Nyt jäisin aalloin, tähdin kiiltävin;
— Aurinko nosta alta lumenkin!
HELMIKUU (Valkoinen.)
Oo tervetullut meille vihdoinkin!
Sun kanssas lähdemme nyt riemuhun,
Sä tunnet mäenlaskun, luistelun!
MAALISKUU (Tummansininen.)
Pois suru katsehesi tieltä, pois!
Aurinko iloasi katselkoon,
Ja leivo onneksesi laulelkoon!
HUHTIKUU (Kirjava.)
Jos uskoton oon minä, sinuhun
Kiinnittäköhön huomionsa maa,
Ett' jalot aattehet siell' sijan saa!
TOUKOKUU (Viheriäinen.)
Ja kun sä kevät-aalloin purjehdit
Ja maata puet vienoon vihantaan,
Sä kylvä siemeniä hyveen vaan!
KESÄKUU (Viheriäinen.)
Mut silloin kun sä olet ihanin,
Oo myöskin hellä, hyvä, voimakas
Ja terve, raitis, jalo, urhokas!
HEINÄKUU (Punanen.)
Ja parhaillansa kukoistaessas
Äl' elä toimetoinna milloinkaan
Vaan pyri parhaimpaan ja jaloimpaan.
ELOKUU (keltainen, tähkäpäillä koristettu.)
Mit kylvänyt oot, sen mä korjaan pois.
Suo leipää, hedelmiä parhaita,
Ain hyvyyttä, puhtautta, totuutta.
SYYSKUU (Kirjava.)
Ja syksyn lehdet kellastuneetkin
Meit vievät aatoksien iloihin —
Hedelmistänsä puun mä tunnenkin.
LOKAKUU (Harmaa.)
Tee työtä, kuningas! Työ voimaa on!
Mit synkemmäks' käy polku elosi,
Sit' enemp' valo loistaa sielusi.
MARRASKUU (Musta, hopealla koristettu.)
Oi, ällös sano, elo lopuss' on!
Kiinnitä luistin nopsaan jalkahas
Ja riennä kohti sun päämaalias.
JOULUKUU (Valkoinen, joulukynttilöillä koristettu.)
Sun joulus saapuu! Siitä iloitse!
Mut kuule Jumalasi kutsua!
Sytytä silloin tuli taivainen,
Maan aurinko kun alkaa sammua.
SUNNUNTAI MUIDEN VIIKONPÄIVIEN KANSSA.
Työpäivää kuusi saat sä perinnöks.
Yks' päivä Herrallesi pyhitä!
Mut kaikki ovat Herranpäiviä.
TUNTEMATON.
Täss' ajan nuorin lapsi nukahtaa.
Tään vuosisadan viimekymmeneen,
Mi voittoisana, madonkaivamana
Ja valoisana maata hallitsee,
Hän saapuu, nuorna, tuntemattomana.
Hän puhu ei, ei vielä vastaakaan,
Vaan uneksii jo tulevaisuuttaan.
Story DNA
Moral
Time is an unstoppable force, constantly bringing new eras and replacing the old, and one must adapt to its changes.
Plot Summary
On New Year's Eve at Sylvester's Station, the old King Tähdekäs 1891, representing the past year, arrives, weary and facing disloyalty from his entourage. As midnight approaches, he laments his unfinished work, and only young Kalle remains loyal, driving the old King's final train journey. At the stroke of midnight, the old King departs, and the new King Tähdekäs 1892, an infant, arrives to universal acclaim. The new King is greeted by the personified months and days, offering guidance for his reign, while news arrives of the old King's dramatic, yet harmless, demise on Venus, signifying the unstoppable march of time and the hopeful beginning of a new era.
Themes
Emotional Arc
anticipation to resignation to hopeful renewal
Writing Style
Narrative Elements
Cultural Context
Written by Zacharias Topelius, a prominent Finnish author, this play reflects the late 19th-century fascination with technological progress and the changing of eras, often presented in an allegorical, fairy-tale style.
Plot Beats (12)
- At Sylvester's Station on New Year's Eve, Mrs. Maissi and Sissi prepare for the arrival of the King, emphasizing the importance of time.
- A family (Father, Mother, Kalle, Lotta, and two young 'Ressu' boys) arrives, struggling with their belongings and the children's demands, highlighting the mundane aspects of travel and time.
- The station master, Siipilekku, announces the impending arrival of King Tähdekäs 1891, the current year, and prepares a banner of welcome.
- King Tähdekäs 1891 arrives, an old, coughing man, accompanied by his Queen Almanakka and his retinue, who are already showing signs of disloyalty.
- The King laments his age and unfinished work, while his adjutants and the Queen begin to turn their backs on him.
- Young Kalle, the only one to remain loyal, volunteers to drive the old King's departing train.
- The old King, leaning on Kalle, departs as the clock strikes midnight, and the train rolls away.
- The new King, Tähdekäs 1892, arrives as a swaddled infant, carried by an 'Unknown' guardian, and is immediately hailed by everyone.
- Sissi attempts to ask the new King for a raise, but the Unknown guardian rebukes her, speaking of deserved wages from a higher power.
- News arrives via telegram that the old King's train, driven by Kalle, has crashed on Venus, but without harm, symbolizing a dramatic end to the old year.
- The personified twelve months and seven days of the week greet the infant King with poetic verses, offering advice for his reign.
- The Unknown guardian delivers a final poetic address, emphasizing the new King's youth, potential, and the challenges of the coming century.
Characters
Rouva Maissi Omenansydän
A robust, perhaps slightly imposing woman, given her authoritative demeanor. Her posture is likely upright and confident, reflecting her role as a successful businesswoman.
Attire: A practical, clean dress typical of a Finnish restaurant owner in the late 19th century, likely made of sturdy cotton or wool. Her most distinguishing feature is a blue ribbon worn over her shoulder, signifying her role or perhaps a local honor.
Wants: To run a successful and well-regarded restaurant, especially for important guests like the King. She is driven by efficiency and the value of time.
Flaw: Can be overly demanding and perhaps a bit insensitive to her staff's personal struggles, prioritizing business above all else.
She remains consistent in her role, adapting to the arrival of the new King by ensuring her establishment is ready to serve, demonstrating her unwavering dedication to her business.
Authoritative, efficient, business-minded, demanding, practical.
Neitsy Sissi Mansikankukka
A young woman, likely slender from her constant work, often appearing flustered or tearful. Her movements are restless as she dusts and cleans.
Attire: A simple, practical maid's uniform of the late 19th century, likely a plain, light-colored linen or cotton dress with a white apron. The apron is often used to wipe away tears.
Wants: To earn enough money to prepare for her marriage to the track guard Seisaus and to receive a much-needed pay raise.
Flaw: Her emotional vulnerability and tendency to complain openly about her circumstances, which can be seen as insubordination.
She begins as a complaining, overworked maid but shows a glimmer of hope and determination when she tries to appeal to both the old and new Kings for a pay raise, though her efforts are met with little success.
Overworked, emotional, somewhat resentful of her low pay, hopeful for a better future (marriage), easily flustered.
Isä
A practical, family-oriented man, likely of average build, accustomed to travel and managing family affairs.
Attire: Practical, warm travel clothes suitable for a Finnish winter journey in the late 19th century, likely consisting of a wool coat, trousers, and a sturdy hat. He carries a walking stick.
Wants: To ensure his family's safe and timely travel, manage their belongings, and keep track of expenses.
Flaw: Can be easily frustrated by delays or unexpected costs, and sometimes a bit dismissive of his children's minor issues.
He remains consistent in his role as the family's practical leader, dealing with the logistics of travel and the antics of his children.
Practical, responsible, a bit gruff but caring, focused on logistics and family well-being, prone to minor complaints.
Äiti
A caring and somewhat anxious mother, likely of average build, focused on her children's comfort and behavior.
Attire: A warm, practical dress suitable for travel in late 19th century Finland, likely made of wool or a sturdy cotton blend, possibly with a shawl for added warmth. She carries knitting needles.
Wants: To ensure her children are well-fed, well-behaved, and comfortable during their journey, and to maintain family harmony.
Flaw: Her anxiety and tendency to overreact to her children's minor misdeeds, and her emotional attachment to Kalle.
She experiences a moment of profound distress when Kalle leaves with the old King but quickly recovers to embrace her younger children, demonstrating her enduring maternal love.
Caring, anxious, maternal, concerned with appearances and her children's behavior, prone to worry.
Kalle Muinais
A spirited young boy, full of imagination and ambition, likely of a typical child's build.
Attire: Practical, warm children's clothing for travel in late 19th century Finland, likely a wool jacket, knickerbockers, and sturdy boots.
Wants: To become a train driver and experience grand adventures, to prove his capabilities.
Flaw: His youthful overconfidence, which leads him to drive the train at an impossible speed.
He transforms from a dreaming child into the old King's last loyal companion, becoming an incredibly fast (and reckless) train driver, symbolizing the rapid pace of the outgoing year.
Ambitious, imaginative, a bit boastful, adventurous, loyal (to the old King).
Lotta
A sensible and slightly teasing young girl, likely of a typical child's build.
Attire: A practical, warm children's dress for travel in late 19th century Finland, likely a wool or sturdy cotton dress with an apron.
Wants: To keep her brothers in line and maintain a sense of order, to understand the world around her.
Flaw: Can be a bit too critical of Kalle's dreams.
She remains consistent in her sensible nature, even when Kalle embarks on his fantastical journey, showing a practical acceptance of his return.
Sensible, realistic, a bit teasing, observant, protective of her younger brothers.
Ressu n:o 1
A very young, small boy, prone to crying and mischief. He is one of two identical-looking younger brothers.
Attire: Warm, practical children's clothing for travel, likely a small wool coat and trousers, possibly with a cap.
Wants: To eat, to be comforted by his mother.
Flaw: His hunger and emotional outbursts.
He remains consistent as a typical young child, focused on food and comfort, and is a source of both frustration and joy for his parents.
Hungry, prone to crying, mischievous (sitting on sandwiches), easily comforted.
Ressu n:o 2
A very young, small boy, prone to crying and mischief. He is one of two identical-looking younger brothers.
Attire: Warm, practical children's clothing for travel, likely a small wool coat and trousers, possibly with a cap.
Wants: To eat, to be comforted by his mother.
Flaw: His hunger and emotional outbursts.
He remains consistent as a typical young child, focused on food and comfort, and is a source of both frustration and joy for his parents.
Hungry, prone to crying, mischievous (sitting on sandwiches), easily comforted.
Tähdekäs 1891
An old king, weary and resigned, but still carrying a regal air. He is described as having a leather cap and travel fur coat, suggesting a robust but aged physique.
Attire: A regal but practical travel outfit for a Finnish winter, consisting of a grand fur-lined travel coat (turkki) and a leather cap (nahkamyssy). These items signify both his royal status and his journey.
Wants: To complete his reign with dignity and pass on his duties, to find a loyal companion in his final moments.
Flaw: His inevitable decline and replacement by the new year, his inability to stop time.
He transitions from a reigning monarch to a departing historical figure, accepting his fate and finding solace in the loyalty of Kalle Muinais.
Regal, weary, philosophical, resigned to his fate, appreciative of loyalty.
Tähdekäs 1892
A newborn infant, still swaddled, representing the new year. He is small and innocent.
Attire: Swaddling clothes, likely white or light-colored linen, symbolizing purity and new beginnings.
Wants: To begin his reign, to grow and shape the coming year.
Flaw: Complete dependence and vulnerability.
He arrives as a helpless infant, symbolizing the beginning of a new era, and is immediately greeted with expectations and hopes for the future.
Innocent, unformed, represents potential and the future.
Locations
Sylvesterin Pysäkki (Sylvester's Stop) Waiting Room
A bustling, late-evening waiting room of a Finnish railway station, illuminated by lamps. A large cuckoo clock dominates the space. At the back is a door, to the right a ticket booth and a goods counter, and to the left, a restaurant area. The sounds of an approaching train — whistling, ringing, and rumbling — are heard from outside. The atmosphere is one of anticipation and hurried activity.
Mood: Anticipatory, busy, slightly chaotic, with a sense of transition and the passage of time.
The primary setting for the entire play, where the old year (King 1891) departs and the new year (King 1892) arrives, symbolizing the transition of time. Family interactions, ticket purchases, and the station staff's preparations all occur here.